torstai 28. helmikuuta 2013

Päivä 22 - kiusaukset vastutettu :)

Aamupala: Samalla mennään...

Aamupäivä meni palaverissa ja lounas myöhästyi, joten nälkä oli armoton.

Lounas: Salaattia, porkkanaa, tomaattia, hernekeitto, kaksi ruisleipää becelillä ja lasi piimää.

Välipala: Banaani

Illallinen: Pinaattifetapiirakkaa (sisälsi runsaasti creme fraichea ja tuorejuustoa ;) )

Iltapala: Kaksi näkkäriä margariinilla ja juustolla.

Meillä oli tänäänkin synttärivieraita, mutten ottanut yhtään palaa kakkua tai keksiä. Söin vain tuota fetapinaattipiirakkaa ja sitäkin ilmaan pohjaa ;) Tyytyväinen siis itseeni!

Kokonaiskalorit: 1400 kaloria

Proteiinit 21 %
Hiilarit 45 %
Rasvat 35 %

Päivä 21

Aamupala: Sama setti, mitäköhän muuta sitä keksisi. Puuroa en halua hiilareiden takia syödä ja leipä on säästettävä lounaalle/illalle.

Lounas: Salaattia, tomaatti, kurkkua, kukkakaalia, paahtopaistia, juustoa, kaksi ruisleipää becelillä ja lasi piimää.

Välipala: Omena ja banaani

Illallinen: Jauhalihapihvi, kukkakaali, parsakaali, porkkana.

Iltapala: Kaksi ruisleipää margariinilla ja juustolla.

Tänään kävin muokkausjumpassa, hyvin tuntui varsinkin jaloissa. Ostin salilta yhden banaanin ennen tuntia, koska päivän ruokailu oli vähän pieni ja siitä oli aika paljon aikaa. Oli kyllä hyvä juttu, jaksoi vetää tunnin kunnolla!

Kalorit: 1410 kaloria

Proteiinit 27 %
Hiilarit 38 %
Rasvat 34 %

Ja pallot vihreinä! Jee!

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kolme viikkoa ~ missä mennään?

Kolme viikkoa takana! Tähän päivään lupasin itselleni, että saan lopettaa ruokien ja kalorien kirjailun, mutten taidakaan sitä vielä tehdä. Se pitänee mut kohtuuhyvin ruodussa. Tähän kolmeen viikkoon on mahtunut oikeastaan 19 hyvää päivää ja 1 huono. Ei huono siis! Syömiset on olleet aika runsaasti kasvispainoitteisia ja olen koittanut niitä kaikille aterioille saada ympättyä. Ruisleipää on ehkä kulunut hieman toivottua enemmän ja siinä voisi petrata. Protskuja olisi myös hyvä saada vielä lisää! Ruuat on olleet kovin samanlaisia, mutta noudatan sokeripommikirjan neuvoa: On ihan sama vaikka söisit joka päivä samaa ruokaa, kuhan se on oikeanlaista ruokaa! Ruokamäärissä on petrattavaa ja alle 1500 kalorin päiviä ei saisi tulla kovinkaan paljoa.

7 jumppaa kolmeen viikkoon ja tietysti raksatyömaalla huhkimiset. Mutta ei voi kehua, pitäisi ehdottomasti saada lisää liikuntaa viikkoihin. Liikunnat on koostuneet muokkaus, pumppi, steppi, 2*spinning, kahvakuula ja pallojumppa. Ihan kohtuullisesti sekä lihaskuntoa että aerobista, mutta liikuntamääriä pitäisi saada isommiksi. Jos neljänä päivänä viikossa ehtisi liikkua, vaikka 2*aerobinen ja 2*lihaskunto, niin oisin ihan tyytyväinen. Mulla ei tämän liikunnan suhteen ole suuria tavoitteita enkä mä osaa tehdä tästä kovin tavoitteellista. Personal traineria olen joskus harkinnut, mutta ainakaan nyt ei rahatilanne oikein anna periksi. Mun liikunnat onkin ennemmin sellaista hyvän olon hakemista, niskajumien ennaltaehkäisyä, kiinteymistoiveita ja kunnon sekä jaksaminen parantamista. Mä en ole ottanut selvää, miten kannattaisi liikkua tai mistä olisi eniten hyötä. Mistä ehkä jopa haittaa. Menen aika fiilispohjalta ja liikun sillä tavalla, kun haluan liikkua. Mua ei saa kävely- tai juoksulenkeille, ne tuntuu niin pakkopullalta. Tykkään ryhmäliikuntatunneista ja niille menen mielelläni, joten niillä käyn. En tiedä, muuttuuko tämä liikunta jossain vaiheessa enemmän tavoitteelliseksi ja harkitummaksi. Mutta niin kauan, kuin mennään edes hyvä-fiilis-pohjalla, niin se on parempi kuin sohvalla makoilu ;)

Fiilikset on kolmessa viikossa vaihdelleet aikalailla, alkuun mielitekoja oli paljon ja herkut pyöri kovasti mielessä. Se helpottui jo viikossa ja vaikka ne nyt herkkupäivän jälkeenkin ovat pyörineet mielessä, niin eivät yhtä pahasti kuin ihan alussa. Telkkari- ja lehtimainokset ihanista suklaista tmv. saavat kyllä veden kielelle ja pystyn kuvittelemaan, miten ihanilta ne maistuisivat. Selkeästi olen huomannut, että harmissani, väsyneenä ja stressaantuneena on tehnyt enemmän mieli hyvää. Ja olen jotenkin itselleni armeliaampi silloin, että voishan sitä nyt vähän suklaata ottaa, kun on niin huono fiilis. Mutta onneksi en ole tuohon sortunut. Kyllä se on muullakin tavalla helpottanut eikä jälkikäteen ole ollut morkkista! En mä voi kieltää, etteikö mulla oikeastaan koko ajan olisi sellainen pieni nykinä sisällä, joka miettii suklaakakkuja ja karkkipusseja, että miten ihana ois mennä kauppaan, kerätä kori täyteen ja linnoittautua telkkarin eteen rauhassa. Enkä mä oikeastaan edes keksi mitään täydellisen hyvää syytä, miksen mä nyt voisi yhden päivän ajan tehdä niin. Ainoa syy, jonka keksin on se, että se ei jäisi siihen yhteen päivään. Olenhan mä ollut oikeasti paaaaljon energisempi, tarmokkaampi ja toimeliaampi nämä kolme viikkoa, kuin sokeripöhnässä ollessa. Mutta en mä silti koe, että tästä liikkumisen adrenaalinista ja hyvästä kevyestä olosta olisi vastukseksi herkkujen aiheuttamalle ihanalle rentoutuneelle fiilikselle. (Tai sille, mitä se on syömisen aikana. Sen jälkeisen fiiliksen tämä tietysti voittaa mennentullen). Mutta ehkä vielä joskus... Ei vielä kuulukaan kaiken mennä helposti.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Kalorit Päivä 20

Kokonaiskalorit 1438 kaloria

Proteiinit 34 %
Hiilarit 34 %
Rasvat 32 %

Ja hyvät pallot. Samaan malliin pitäisi jatkaa! Tä päivä meni aikalailla putkeen.

Päivä 20

Aamupala: Rahkajogurttiluumusose kahdenkymmenennen kerran. Mutta ei se vielä suuremmin kyllästytä.

Palaveri alkoi aamulla ja loppui puoli kaksi. Tässä vaiheessa oli jo niin hirveä nälkä, että silmissä melkein heitti.

Lounas: Iso jauhelihapihvi, salaattia, tomaatti, kukkakaali, kaali, kaksi ruisleipää margariinilla ja piimälasi.

Välipala: Yksi omena

Töiden jälkeen olin 45 minuutin pallojumpassa, se tuntui ihan kivasti jaloissa ja käsissä, vaikkei kovin raskas ollutkaan. Hyvä fiilis tuli, kun pääsin taas liikkumaan parin päivän tauon jälkeen. Treenissä oli energiaa, johtuiskohan parin päivän isommista ruokamääristä.

Illallinen: Jauhelihapihviä (sekä töissä että kotona samana päivänä), kukka- ja parsakaalia sekä porkkanaa.

Iltapala: Kaksi ruisleipää margariinilla ja juustolla. Omena.

Tänään siis pääsin hyvin taas rytmiin, ruokailun ja liikunnan suhteen. Toivottavasti mennään hyvällä tsempillä koko viikko. Pakko se on kuitenkin myöntää, että tänään on sitten herkut pyörineet mielessä enemmän ja vähemmän. Teki mieli vaaleaa leipää, pullaa ja ennenkaikkea suklaata! Mietin itsekseni taas, että jos tänään vielä söis. Ja huomenna sit vasta aloittaisi uusiksi. Ettei se yksi päivä haittaa. Etten ole niin lihava, ettenkö nyt voisi vähän herkutella. Ja kun mun kerran tekee mieli! Koitan saada sen toisen äänen päässäni puhumaan kovempaa, sen joka tietää, etteivät ne herkut tuo kuin muutaman minuutin hyvän olon ja se loppuu siihen. Että se tietää, kun annan pirulle pikkusormen, niin se on jo vienyt koko käden. Ettei se jäisi tämän illan suklaapatukkaan vaan vaihtuisi huomenna levyyn. Ylihuomenna se olisi jo levy suklaata ja jäätelölitra. Sitten seuraavana päivänä se oli levy suklaata, jäätelölitra, pizza ja pullaa. Koska pitäähän sitä nyt "viimeisen kerran ikinä" syödä vielä niitä lempijuttuja, kun sitten alkaa taas kuuri. Tämä on se, mistä haluan eroon. En halua niin paljoa edes eroon näistä kiloista tai jenkkakahvoista, kuin mitä haluan tuosta kierteestä. Haluan voida joskus syödä suklaapatukan ja päästä sen jälkeen taas rytmiin. Vielä en siihen pysty todellakaan vaan saan taistella taas monta päivää, jotten lankeaisi herkkuihin, kun viikonloppuna niitä söin. Pari viikkoa taas ja toivottavasti vähän helpottaa... Opinkohan joskus?

Herkkupäivät takana, päivät 18 ja 19!

Päivä 18

Aamupala: Rahkaa. jogurttia ja luumusosetta.
Lounas/päivällinen/välipala: Salaattia, vehnäleipää ja näkkäri margariinilla. Juuresröstiä, kanan filettä vuohenjuustolla ja punaviinikastiketta.
Iltapala: 3 palaa mariannerahkakakkua ja 2 suklaakeksiä

Kokonaiskalorit 2213 kaloria

Proteiinit 18 % 
Hiilari 55 %
Rasva 27 %

Päivä 19

Aamupala: Rahkaa ja ananasta
Lounas: Couscoussalaattia, kaalimajoneesisalaattia, rieska margariinilla, omenaa ja viinirypäleitä
Illallinen: Nakkimunakas raejuustolla, parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa. Näkkäriä margariinilla. Omena.
Iltapala: Viili ja 5 tummasuklaapalleroa.

Kokonaiskalorit 2228 kaloria

Proteiinit 16 % 
Hiilari 31 %
Rasva 53 %

Viikonloppuna oli vapaahetkiä miehen kanssa ravintolaillallisen muodossa ja lapsen synttärijuhlia herkkuineen. Ravintolareissu meni hyvin, söin hyvälä omatunnolla ja tosi hyvää ruokaa. Suht terveellisesti ja vaikka jälkkäriä teki mieli, niin maha ei onneksi sitä vetänyt. Illalla juhlissa tuli herkuteltua muutamalla kakkupalalla ja parilla suklaakeksillä. Ei lähtenyt pahemmin lapasesta, joten olin tyytyväinen!

Maanantaipäivänä olin ystävien luona ja tarjolla oli vaikka mitä herkkuja. En kuitenkaan ottanut muffinseja tai kakkua vaan keskityin salaattipuoleen. Illalla kotona oli kauhea nälkä ja tuli napsittu näkkäreitä ruuan lisäksi vähän liikaa ja turhaan. Illalla oli herkkumielitekoja ja vedinkin sitten viisi suklaapalleroa. Oli ne hyviä eikä suurta morkkistakaan tullut. Ainoa, mikä häiritsi pahasti oli se, että tämä herkuttelu ei ollut suunitelua vaan meni enemmän tälläseen lähti-hanskasta-kategoriaan. Etten pystynytkään lopettamaan yhteen päivään, että väsymys ja mieliteot veivät voiton. Mutta nyt vaan ravistellaan se pois ja kohti uutta viikkoa!

lauantai 23. helmikuuta 2013

Punnituspäivä 2

Viikossa tapahtunut muutosta... EI MITÄÄN!

73,6 kg

+/- 0 kg viikossa

-2,3 kg
yhteensä

Siis mä en osaa sanoa, onko syynä liian vähä syöminen, liika syöminen, vääränlainen syöminen, aika paljon lisääntynyt treenaus, vääränlainen treenaus, liian vähäinen nukkuminen, liiallinen nukkuminen, liian vähäinen vedenjuonti, tietty aika kuukaudesta, ehkäpä joku kuun asento on väärä. Ketuttaahan tämä, mutta ei anneta masentaa. Jatketaan, ehkä vähän eri raiteella eteenpäin.

Kalorit Päivä 17

Kokonaiskalorit 1150

Proteiinit 24 %
Hiilarit 48 %
Rasvat 28 %

PUNAISIA PALLOJA! Nyt on todellakin aika ottaa vapaapäivä ja maanantaina uudella innolla.

Päivä 17

Aamupala: Rahka/jogurttisetti Ei maistunut ja näläntunne on muutenkin ollut vähän kadoksissa. Mulle käy aika usein näin, kun syön vähän, että nälkä katoaa. Se ei ole hyvä juttu, koska syön entistä vähemmän ja siitä seuraa aivan varmasti joskus, jollain aikavälillä se, että syön taas ihan hirveästi?!

Aamulla vähän siivoamista ja ruuanlaittoa.

Lounas: Kolmannes kanan rintafileestä ja pieni määrä porkkana/bataattumuussia. Lounas tuli liian nopeasti aamupalan jälkeen eikä ollut nälkä, mutta tiesin että seuraavaan ruokailuun on aikaa.

Illallinen: Pinaattikeittoa, ruisleipää margariinilla ja porkkanoita.

Iltapala: Näkkäri margariinilla ja juustolla, viili.

Siis aivan surkean huono päivä ja huomaan itsekin, että ruokamäärät vaan vähenee ja vähenee. Laatukaan ei läheskään aina ole toivottava ja protskuja pitäisi saada lisää. Miksi tämä oikein syöminen nyt on näin älyttömän vaikeaa!

Huomenna tiedossa ravintolaa ja synttärijuhlia, taidanpa ottaa rennosti sen päivän. Josko se auttaisi tähän jumitukseenkin...

Kalorit Päivä 16

Kokonaiskalorit 980 kaloria

Proteiinit 27 %
Hiilarit 48%
Rasvat 25 %


Kaikki pallot keltaisena paitsi herkut. Ihmekös tuo...

Päivä 16

Aamulla ylös ennen kukonlaulua, jotta ehdin seiskaksi spinningtunnille. Ja minähän nousin ja menin! Hyvähyvä.

Aamupala: Rahkaa, ananasta ja banaania.

Spinning sujui hyvin ja päälle vielä keskivartalon vatsavartti. Töihin energisenä ja pirteänä, päivän urheilut jo suoritettuna.

Lounas: Salaattia, tomaattia, kurkkua, porkkanaa, kinkkua, kaksi ruisleipää margariinilla ja lasi piimää.

Välipala: Viili ja omena.

Illallinen: Jäi väliin??? Söin pari siivua kinkkua. Ajattelin, että pitäisi syödä. Mutta mitään ei ollut valmiina ja kello oli jo aika paljon. Huonoja syitä...

Iltapala: Kaksi ruisleipää margariinilla ja juustolla. Puolikas omena.

torstai 21. helmikuuta 2013

Kalorit Päivä 15

Kokonaiskalorit 1300 kaloria

Proteiinit 19 %
Hiilarit 45 %
Rasvat 36 %

Just joo, ihan persiillään koko päivä. Ihan niinkuin arvelinkin. En tiedä, miten menikin näin penkin alle.

Päivä 15

Monta päivää jo takana ja pian on kolme viikkoa täynnä. Sen jälkeen uskoakseni pahin sokerinhimo alkaa olla takana ja toivon voivani ottaa hieman löysemmin rantein. Ettei esimerkiksi liemikuutioita tai maustettuja pakastekasvispusseja pidä jättää ostamatta niiden sisältämän minimaalisen sokerimäärän vuoksi. Kolmen viikon jälkeen en ajatellut näin armollisesti kirjoitella myöskään syömisiä ylös, jos ei ala lipsua pahasti. En tietenkään lopeta näitä elämäntapoja kolmen viikon kuluttua, mutta jo alussa päätin että kolme viikkoa mennään T-I-U-K-A-S-T-I.

Aamupala: Kävin aamulla verikokeissa (kiva tietää kolesteroli- ja sokeriarvonsa). Joten aamupala jäi pieneksi, vain yksi viili.

Lounas: Makkarasoppaa, salaattia, kaalia, parsakaalia. Piimää. Ruisleipä margariinilla.

Välipala: Viili, ruisleipä margariinilla ja omena.

Illallinen: Keittoa, porkkanoita ja vichyä.

Iltapala: Kaksi ruisleipää margariinilla ja juustolla.

Spinningiin piti mennä, mutta myöhästyin. Koitin vähän lumitöitä tehdä sen edestä, mutta ei niitäkään hommia paljoa ollut. Tiskiä kyllä sitäkin enemmän. Eipähän ainakaan tullut sohvalla maattua.

200 kaloria ~ mitä valitset?


Ihan havainnollistava kuva. Päivässä saisi syödä seitsemän annosta suunnilleen näin painoa pudottaessa :)

Kalorit Päivä 14

Kokonaiskalorit 1450 kaloria

Proteiinit 26 %
Hiilarit 39 %
Rasvat 35 %

Kasvikset oli ainoana vihreänä pallona, luumusose meni herkuiksi ja kuidutkin jäi pikkusen vajaaksi. En syönyt, kuin kaksi palaa leipää, joten siitä johtunee tuo. Noita rasvoja en kauheasti seuraakaan, kun öljyä tulee laitettua paistamiseen jne. ja napsin omegakolmosiakin, joten eiköhän se aika kohdillaan ole kumminkin...

Päivä 14 - kaksi viikkoa täynnä!

Tämän päivän jälkeen on kaksi viikkoa täynnä sokeritonta elämää. Tä on ollut vaihtelevan helppoa, olen innostunut liikunnasta ja sokerinhimoa ei ole taas hetkeen kauheasti ollut. Tottakai kaupassa karkkihyllyn suklaat huutelee ja aina telkkarin eteen lysähtäessä olo tuntuu tyhjältä-jotain puuttuu. Karkkikeppo ja suklaalevy. Mutta toisaalta olo on huomattavasti parempi. Energinen, kevyt, hyvä kaikenkaikkiaan. Hankalinta on se ruuanlaittaminen; kasvisten peseminen, kuoriminen, pilkkominen, keittäminen, paistaminen... Ruuanlaitto ei ole koskaan ollut mun suosikkipuuhaa enkä mielellään käytä siihen päivän lyhyitä tunteja. Mutta on sitä aina jotain syömistä löytynyt.

Aamupala: rahkajogurttisetti

Aamulla olin hammaslääkärissä ja viimeksikin, kun olin siellä palkitsin itseni sen jälkeen lakuilla ja suklaapatukalla. Koska olihan se ihan kauheeta ja olin todellakin ansainnut sen. Tänään mulle ei tullut mieleenkään palkinnot, että olisi ansainnut jotain reippausherkkua sen käynnin jälkeen. Hyvähyvä!

Lounas: salaattia, kaalia, kurkkua ja 3 kasvispihviä. Lasi piimää.

Välipala: Kaksi ruisleivän palaa, margariinia, viili ja omena. Olipas runsas välipala; johtui siitä ettei kipeällä suulla pystynyt ihan kauheasti lounaalla syömään.

Illallinen: Munakasta juustolla, jauhelihaa, parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa. Tulin tosi täyteen, taisin syödä sen verran runsaan välipalan perään aika nopeasti uusiksi ruokaa.

Iltapala: Omena ja viili sekä iso lasi vichyä.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Laihdutus vai elämäntapa?


Haluaisin tuollaisen kropan. Enkä vähiten siksi, että se näyttää hyvältä. Haluaisin näyttää aikalailla juurikin tuolta. Päämääräni ei ole vain näyttää hyvältä, voida pukeutua kivoihin vaatteisiin ja nähdä vatsamakkaran sijaan rautaiset vatsalihakset. Ulkonäkö, niin pinnallista kuin se onkin, on kuitenkin se paras motivaattori. Ja uskoakseni en ole ainut, joka sillä itseään buustaa menemään.

Minun on kauhean vaikea sisäistää sitä ajatusta, että en olisi kuurilla ja ainoa tavoitteeni ei ole laihtua. Mutta toivon, että samalla, kun voin iloita hoikemmasta peilikuvasta ja istuvimmista vaatteista, muistaisin myös ne oikeasti tärkeät asiat tässä projektissa. Sen, etten ole enää kaksikymppinen ja elämäni on muutenkin stressaavaa. Minulla on siis kaikki edellytyksen voida fyysisesti huonosti ja ajaa itseni siihen tilanteeseen, jossa tulen oikeasti voimaan paljon huonommin. Tärkein tavoite pitäisi olla terveys. Se, että vielä kymmenenkin vuoden kuluttua kolestreoliarvoni ovat hyvät eivätkä sokerit ole koholla. Että olen pirteä, energinen, ihoni ja hiukseni voivat hyvin. En enää palele jatkuvasti ja ennenkaikkea etten kulutua kroppaani jatkuvilla ylös-alas painonheittelyillä.

Pieni asia ei ole myöskään henkinen hyvinvointi. Haluan olla tarmoa täynnä, innostunut ja halukas oppimaan uusia juttuja. Haluan olla perheelleni mukava, ystävällinen ja rakastava äiti/vaimo. En halua olla masentunut huonoon vointiini ja herkkujen mässytykseen, en halua voida huonosti syyllisyyden vuoksi ja olla kiukkuinen jatkuvien laihisten ja epäonnistumisien vuoksi. Haluan löytää tasapainon ja jonkinlaisen seesteisyyden. Haluan jaksaa touhuta kaikkea, niin ettei herkut vie ajatuksistani 80 % päivässä.

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että haluan opettaa lapsilleni terveet ruokailutavat. Tottakai myös terveelliset, että kasviksia ja täysjyvää. Mutta myös terveet, niin että ruokailu on polttoainetta ja hyvää oloa tuottavaa. Herkutteluhetket kuuluu elämään, mutteivät jokaiseen arkipäivään. En halua lasteni näkevän ainaisia laihdutuskuureja vaan tervettä normaalia syömisrytmiä.

Nämä kaikki asiat ovat tärkeitä ja niistä pitää itseään muistutella. Vielä, kun pääkoppakin jossain vaiheessa sisäistäisi sen, ettei tässä olla millään kuurilla. Minulla ei ole kiire mihinkään, eikä painon tarvitse tippua joka viikko kiloa tai edes puolta kiloa. On itseasiassa ihan sama, mitä se vaaka näyttää. Pääasia on se, että voi hyvin. Ihan vielä en ole siinä pisteessä; käyn jatkuvasti vaa'alla ja harmittelen sitä, ettei se näytä pienempää lukua. Vaikka vaatteet istuvatkin paremmin ja mittanauha kertoo kutistumisesta, niin silti se kismittää. Vaikka sen ei kuuluisi. Kun olo on hyvä ja energinen, niin oikealla tiellä ollaan. Sanoo vaaka mitä vain!

Ja se, että tämä kuuri ei lopu viiden viikon tai viiden kuukauden kuluttua. Tämä kuuri jatkuu aina. Eikä tämä ole mikään kuuri, tämä on tapa syödä ja liikkua. Tapa voida hyvin. No joo, olen liian tiukalla, koska pääkoppa on kuurilla. Ei tällalailla voi olla aina jatkaa. Mutta kunhan päästään ensimmäisistä viikoista ja sokerista vieroittuminen alkaa olla varmemmalla pohjalla, toivon pääseväni sellaiseen vaiheeseen, jossa voin oikeasti syödä hieman löysemmin rantein. Herkutella edes joskus, silloin tällöin. Mutta vielä en ole siihen valmis, olisinko nyt sitten siihen asti kuurilla? Ainakin sokerittomalla kuurilla, jos ei muuta.

Kalorit Päivä 13

Kokonaiskalorit 1400 kaloria

Proteiini 26 %
Hiilari 44 %
Rasva 30 %

Rasvapallo keltasella, muuten ihan hyvä. Kasviksia tuli varmaan vähän enemmän, kuin sinne kirjailin ja öljyä tuli käytettyä paistamiseen jne. Joten ehkäpä rasvat ja kalorit on aika lähellä optimia...

tiistai 19. helmikuuta 2013

Päivä 13 ~eka kerta spinningissä!

Aamulla väsytti, kun kello soi kuuden jälkeen. Ei auttanut, noustava oli. Neljä vapaapäivää tätä ennen saivat aikaan aamunousuvaikeudet :)

Aamupala: Rahka, jogurtti ja luumusose.

Töissä aamupäivällä ei meinannut saada mitään aikaiseksi, mutta kyllä se päivä siitä käyntiin lähti.

Lounas: Salaattia, tomaattia, kurkkua, porkkanaa, öljyssä paistettuja paprikoita ja keskurpitsaa, porkkanaa sekä muutama kananpala. Tomaattipaprikakeittoa ja kaksi ruisleipää margariinilla. Lasi piimää ja vettä.

Lounaan jälkeen oli olo, että olen syönyt sopivasti. Vettä litkin reilusti ja teetä pari kuppia. Harkitsen illan spinningiä (kerään rohkeutta) ja koitan juoda reilummin sitä varten. Muutenkin pitäisi juoda reilusti, mutta sinne ei voi mennä ilman kunnon juomista.

Välipala: Omena

Illallinen: Porsaan lehtipihvi ja puoli lautasellista parsakaali-porkkana-paprika-sekoitusta pannulla wokattuna.

Spinning! Ajattelin, että se on ihan tosi kamalaa. Söin päivällä reilusti, litkin vettä, olin nukkunut ja menin easy-tunnille. Johtuiko siitä ja osaksi siitäkin, että vähän himmailin eikä vastukset olleet niin kovat. Mutta jokatapauksessa se oli tosi löysää. Niin helppoa, ettei jaloissa oikeastaan tuntunut miltään eikä hikikään valunut järjettömästi. Toki hiki tuli, muttei pahasti. Menen siis uudelleen ja revittelen vähän enemmän ;)

Olo oli jokatapauksessa tosi hyvä! Tä ruokavalio tekee olon energiseksi ja kevyeksi. Liikunta saa aikaan ihan mahtavan tunteen kropassa ja tarmoa on kuin pienessä kylässä. Ihanaa!

Iltapala: Kaksi ruisleipää margariinilla ja juustolla, viili ja omena.

Tänään tuntuu, että kalorit olisi kohdillaan. Katsotaan kohta, kun naputan ne kiloklubiin...

maanantai 18. helmikuuta 2013

Sudenkuoppia edessä?

Ensi viikonloppuna meillä on tiedossa miehen kanssa vapaailta. Olemme saaneet lahjakortin ravintolaan ja menemme sinne syömään. Sen jälkeen olisi tarkoitus mennä vielä elokuviin. Pitänee tutkia ravintolan listaa etukäteen ja valita annoksensa valmiiksi. Miettiä myös juomat ja mahdolliset jälkiruuat, ettei tule tehtyä ylilyöntejä. Elokuvat tuottaa myös pohdintaa. Voiko sinne mennä herkuitta ja ihan vaan elokuvan sekä seuran vuoksi? Eikö elokuviin kuulu poppareiden rahina, karkkipussin rapina ja pepsimaxin sihahdus. Tällä kertaa ei, pitää keskittyä olennaiseen. Uuteen olennaisuuteen, ei leffaherkkuihin vaan leffaan.

Toinenkin sudenkuoppapäivä liittyy viikonloppuun, nimittäin syntymäpäiväjuhlat. Sinne pitäisi leipoa ja laittaa herkkuja tarjolle, mutta mitä tehdä, ettei tule tehdessä syötyä tuhatta kaloria ja saatika kahvipöydässä. Kyllähän emäntä voi olla ottamattakin, kun kahvinkeitto ja muu pitää kiireisenä. Mutta entäs sitten, kun vieraat on lähteneet ja talo on täynnä puoliksi jääneitä suklaakakkuja ja suolapiirakoita. Pitää tehdä sotasuunnitelma. Tarjottavaa maltillinen määrä ja ylijääneet isovanhemmille tupper-purkkeissa mukaan? Kuulostaa hyvältä.

Eniten pelottaa se, että jos/kun viikonloppuna poikkeaa tästä ruokavaliosta ja ottaa sokeripitoisia herkkuja. Niin koska palaan näihin tapoihin, tänne blogiin, hyvään liikuntarytmiin ja ennenkaikkea sokerittomuuteen. Koskaa se ei ole jäänyt yhteen/kahteen päivään vaan venynyt aina viikoksi tai kuukaudeksi. Nyt ei niin saa käydä!

Päivä 12 Kalorit

Kokonaikalorit 1100 Kaloria

Proteiini 27 %
Hiilari 36 %
Rasva 38 %

Vihreällä sentäs pallot ja siihen se hyvä sitten jäikin.

Päivä 12

Aamu alkoi ihanasti. Mies lähti töihin, lapset katsoivat pikkukakkosta banaania mussuttaen ja mä makasin peiton alla. Ja tein sitä liian kauan, koska meille tuli kiire jumpalle. Mentiin pienemmän kanssa taapero-äiti-jumppaan, jossa sain jopa vähän hikeä pintaan. Sen jälkeen molemmat vielä hetkeksi lapsiparkkiin ja kävin puolen tunnin kahvakuulatreeneissä. Se olikin tosi kivaa, vaikka olen pelännyt sen olevan liian raskasta. Aloitin ihan minipainolla 4kg, jotta opin tekemään liikkeet oikein. Taidanpa ottaa joskus uusiksi. Ennen lähtöä syötiin kuitenkin aamupala.

Aamupala: Rahkajogurttisetti again...

Lounas: Jauhelihatomaattimössöä, porkkanaa, tomaattia ja paprikaa.Yksi omena.

Välipala: Viili

Illallinen: Kananamuna, paprikaa ja porkkanaa. Aika köyhää.

Iltapala: Kaksi ruisleipää margariinilla ja juustolla. Omena ja vichyä.

Ei tä nyt mennyt ihan putkeen, vaikka suhteellisen terveellinen setti onkin. Pitää ihan ehdottomasti lisätä nyt ruuan määrää, varsinkin kun paino ei ota laskeakseen. Olo on ihan hyvä, mutta pelkään tämän säästöliekin kostautuvan vielä. Elämä on niin kiireistä, etten muista päivällä syödä ja sitten illalla vasta huomaan, että mennään rankoilla miinuksilla kaloreissa. Mutta ei sitä nyt viitsi illan tunnin aikana tankata täyteenkään. Ei edes jaksa. Välipalalle vois lisätä ainakin niitä pähkinöitä.

Päivä 11 kalorit

Kokonaisuudessaan 1000 kaloria!? (Siis tä menee aina vaan huonompaan suuntaan!)

Proteiinit 32 %
Hiilarit 42 %
Rasvat 26 %

Ei jaksa edes kommentoida. Kasviksetkin oli keltaisella pallolla =/

Päivä 11

Taas aamu alkoi huonolla ololla, mistä lie johtui... Enää ei jaksaisi kirjoitella päiväkirjaan näitä syömisiä ja kaloriasioita, koska haluaisin keskittyä muihin juttuihin. Ja niitä ei meinaa jaksaa kirjoittaa, kun kirjoittaa näitä ylös. Mutta toisaalta ilman tätä kirjaamista en varmasti huomaisi ruuan laatuasioita tarkkailla näin hyvin enkä tajuaisi syöväni liian vähän tai epäsäännöllisesti. Että puolensa tälläkin. Ja kolme viikkoa olen päättänyt jaksaa näitä kirjailla, joten siihen asti ainakin pitää pyrkiä.

Aamupala: Sama setti taas. Rahkajogurttimustikka. Pitäisi opetella tekemään smoothieita, niitä ois kiva syödä välipalaksikin. Tarviikohan siinä blenderiä...

Aamulla makoiltiin, katsottiin uusin bondi ja lapset katsoi piirrettyjä. Kunnon löhösunnuntaiaamu. Join vain teetä, joten ei mitään leffaherkkuja :)

Lounas: Broilerin filepihvi, kukkakaali, parsakaali ja porkkana.

Raksalla taas ylösalas portaita, kyykkyn ja ylös, tavaroiden kantoa... Voi ainakin hyötyliikunnaksi varmasti luokitella ;) Eväitä ei ollut, joten ruokailu meni aivan liian myöhäiseksi ja kova nälkä iski.

Illallinen: Keittoa, ruisleipä margariinilla ja vichyä.

Kaloreita on varmasti aika paljon käyttämättä, mutta ihmeellinen nälkä ei ole. Pitäisi viikonloppunakin muistaa välipalojen tärkeys, ettei menisi näin pitkiksi ruokailuvälit.

Iltapa: Omena, ruisleivät margariinilla ja juustolla. Vichyä.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Kalorit Päivä 10

1100 kaloria ja kaikki pallurat punaisella paitsi herkut.

Proteiinit 37 %
Hiilarit 23 %
Rasvat 39 %

Menipäs vähä-hiilarisesti, vaikken niin uskonutkaan.

Päivä 10

Aamulla oli taas jotenkin huono olo, juuri ennen heräämistä. Sellainen oksettava ja ikävä fiilis. Johtuiskohan taas tyhjästä mahasta tai mistä lie...

Aamupala: Sama rahka-jogurtti-mustikka

Aamupäivällä oli vetämätön olo, mutta hetken nettailtuani nousin hommiin. Ja sainkin pestyä lattia ja pestyä pyykkiä. Iltapäivällä menin raksalle ja siellä siivoushommat sekä tikkaille ylös-alas menot jatkuivat useamman tunnin. Lounas tuli kuitenkin nautittua sitä ennen.

Lounas: Nakki-raejuusto-munakas. Vichyä. Laiska olin enkä jaksanut keittää kasviksia eikä tuoreita ollut jääkaapissa. Ei hyvä!

Välipala: Ihan liian myöhään syötynä yksi viili ja iso omena.

Illallinen: Kanan file ja lantturanskalaisia. Laiskuus jatkui eikä kasviksia tullut nautittua enempää. Ei varmaan vihreillä palloilla tänään kiitellä!

Iltapala: Ruisleivän pala margariinilla ja juustolla.

Kylläpä näyttää aikalailla kaamealla. Ainut mikä tässä oli hyvää on hyvät raaka-aineet, kaksi lämmintä ateriaa ja ei mitään ylimääräisiä herkkuja. Jos kellonajat olisi näkyvissä, niin päivän surkeus paistaisi selvemmin. Petrattavaa edelleen...

Punnituspäivä 1

Aion pitää lauantain punnituspäivänä, joten tämä ensimmäinen rupeama oli nyt tällä kertaa kymmenen päivää.

73,6 kg

-2,3 kg
kymmenessä päivässä.

Olen ihan tyytyväinen, vaikka turvotuksiahan nuo on ja aina ensin lähtee aika helposti tuo pari kiloa. Mutta silti. BMI on nyt 27,03.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Kalorit Päivä 9

Kokonaiskalorit 1274

Proteiini 28 %
Hiilari 32 %
Rasva 41%

Kaikki pallot vihreänä?! Hyviä rasvoja sopivasti, kuituja ja kasviksia tarpeeksi sekä herkkuja ei yhtään. Ohoh. Itsestä tämä päivä tuntui koko viikon surkeimmalta. Kasviksia tuntui olevan jotenkin vähän ja hiilareita paljon, mutta ei se ihan niin nyt sitten ollutkaan.

Päivä 9

Aika on lähtenyt menemään ensimmäisten takkuisten päivien jälkeen aika nopeasti. Aamu alkoi vähä huonolla ololla, vaikka sain nukkuakin pitkään. Oli jotenkin oksettava tyhjä-maha-olo ja mietin, että nyt pitää ihan oikeasti tosissaan lisätä kaloreita. Mä en vaan tiedä, mitä ihmettä söisin lisää, kun ei nuo ruuat oikein uppoa. En viitsi leipää puputtaa lisää enkä myöskään kauheasti lisätä hedelmiä. Pähkinöitä voisi ottaa välipalaksi, ne on aika kalori- ja rasvapitoisia.

Aamupala: rahkaa, jogurttia ja mustikkasosetta. Energinen ja hyvä fiilis.

Aamupäivällä olin steppitunnilla ja sen jälkeisessä lyhyessä keskivartalovartissa.Steppi oli tosi raskas, hiki lensi ja hengästytti. Mutta tulipa hyvä olo. Mä en tiedä, miksi mä helposti himmailen noissa sykkeen nostoissa. Mulle tulee kauhean helposti huono olo enkä jotenkin uskalla vetää äärirajoilla. Vaikka jopa mieli tekisi.

Lounas: Kaalilaatikkoa, tomaattia, paprikaa ja porkkanaa. Lasi vichyä ja kuppi teetä. Lounaan jälkeen väsytti ja laiskotti. Pistin pienemmän päiväunille, isomman kaverin kanssa pihalle ja nautin teekuppini peiton alla pientä pintaremonttia katsoessa. Mä lupasin aktiivisempaa arkea, tä ei nyt ihan mene kaavaan...

Välipala: Pieni ruisleivän pala margariinilla kiireessä kaapista mukaan. 

Illallinen: Nakki-raejuusto-munakas eikä mitään kasviksia =O

Illalla löytyi energiaa, jonka tuhlasin tiskaukseen, pyykinpesuun, pyykkien viikkaukseen, imurointiin, tavaroisen järkkäykseen ja roskien vientiin.

Iltapala: Ohjelmia katsellen vetäisin kaksi ruisleivän palaa margariinilla ja omenan.

Nämä päivät, jolloin en ole töissä, tulee syötyä aika paljon vähemmän kasviksia. Siellä  lounaalla tulee aina syötyä reilusti kasviksia ja vihanneksia. Tässäkin olisi petrattavaa. Niitä on muka niin vaivalloista pestä ja leikellä, kuoria ja pilkkoa, valmistaa... Eikä aina jaksais syödä pakasteantimia.

Kalorit Päivä 8

Kokonaiskalorit 1315 kaloria

Proteiinit 21%
Hiilarit 42%
Rasvat 37 %

Plääh. Saman ongelmat kuin ennenkin. Kasvikset ja kuidut sntään vihreällä.

Päivä 8 ~Viikko takana!

Viikko on menty sokerittomalla ja hyvin on mennyt. Mieliteot eivät ole enää pahoja ja koko ajan en ajattele herkkuja. Tottakai useamman kerran päivässä mietin, että oispa kiva, kun perjantaina sais ostaa suklaata tai tiistaina ois ollut laskiaispullapäivä jne. Mutta mietin jotain muutakin ainakin välillä :) Viikkoon ei mahtunut kuin kaksi jumppaa yksi muokkaus ja yksi pumppi. Mutta jotain sekin. Raksalla tuli myös onneksi vähän touhuttua. Syömiset on menneet muuten ihan hyvin, mutta kalorit on jääneet hieman alhaisiksi. Pitäisi petrata.

Aamu: Väsytti, paljon. Aamupalaksi meni rahkaa, jogurttia ja mustikkasosetta. Ihan ilman mitään tärkkelyksiä, joten ei pitäisi kiloklubinkaan herjata ;)

Lounas: Salaattia, kurkkua, porkkanaa, sipulia, tomaattia ja raejuustoa. Pari ruisleivän palaa margariinilla. Pinaattikeittoa ja yksi kananmuna. Vettä lisäksi vielä. Söin työkavereiden kanssa, ruoka ei ollut kummoista, mutta tulipahan syötyä. Melko terveellinen annos kuitenkin. Olo oli pirteä iltapäivällä. Käveltiin myös kauemmas syömään, joten jokunen sata metriä tuli reippailtuakin.

Välipala unohtui kotiin, joten se jäi syömättä kokonaan.

Ilalllinen: Kaalilaatikkoa, porkkanaa, paprikaa ja tomaattia.Söin sopivasti ja olo oli hyvä.

Iltapala: Kaksi ruisleipää margariinilla ja juustolla. Omena ja vichyä. Omena oli jotenkin niin suuri, etten meinannut jaksaa syödä sitä?

torstai 14. helmikuuta 2013

Liikunnallista elämää..

Suhteeni liikuntaan on aika kaksipiippuinen. Olen aina jossain määrin liikkunut. Pienenä harrastin aktiivisesti joukkuevoimistelua ja tanssia. Teini-iässä liikkuminen jäi muutamiksi vuosiksi, kunnes lukiossa löysin kuntosalien jumppatunnit. Opiskelujen alkaessa rahat eivät riittäneet kuntosalien kuukausikortteihin ja seurustelun myötä kotona nyhväämien lisääntyi muutenkin. Siinä meni 3-4 vuotta aika vähällä liikunnalla, kunnes alkoi se lähes 30 kilon karistuprojekti. Sen aikana kulutin kuukausikorttia hyvin ahkerasti, jopa 5-6 kertaa viikossa. Sen jälkeen jojoiluperiaatteella on menty niin syömisessä kuin liikunnassakin. Olen mässäilykausina liikkunut en-yhtään ja laihdutuskausina sopivasti (2-5 kertaa viikossa).

En ole koskaan pitänyt ulkoilusta enkä koe olevani ulkoilmaihminen ylipäätään. En tykkää kävelylenkeistä, juoksusta, hiihdosta tai pyöräilystä. Lasten kanssa ulkoilen vain pakosta. Teininä pidin kovasti laskettelusta ja siitä voisin kuvitella yhä pitäväni, muttei se pienten lasten kanssa Etelä-Suomessa ole kovin helppo ratkaisu liikunnan lisäämiseen. Kartan myös hyötyliikuntaa eli en kävele kauppaan tai pyöräile töihin. Enkä tarvitse mitään happihyppelyjä ylipäätään. Voin helposti oleilla sisätiloissa koko päivän, mikä joillekin ihmisille on kauhistus.

Tykkään erilaisista jumpista; muokkauksista, bodypumpeista, circuitista, zumbasta, combatista ja mitä näitä nyt on. Spinning-tunnille olen ollut menossa jo pitkään. Kuntosalilla en saa mitään irti itsestäni ja tarvitsisin siihen aikalailla ohjausta muutenkin. Personal trainer olisi kyllä kiva, mutte epäilen, ettei taloudelliset rahkeet riitä tällä hetkellä siihen.

Mä toivoisin kovasti, että innostuisin myös ulkoliikunnasta ja haaveilen siitä, että liikunnasta tulisi osa elämäntapaa. Mä haluaisin noiden jumppien ohella innostua koko perheen urheilusta. Että me voitaisiin tehdä lasten kanssa hiihtoretkiä, kävelyretkiä, vaikka geokätköilyä ja luisteluhetkiä. Eikä ne tuntuisi pakkopullalta vaan olisivat kiva yhteinen harrastus. Onko joku muu joka ei tykkää olla ulkona? Onhan sekin nyt hieman erikoista, että joku ei tykkää olla pihalla? Ehkä mä olen kummajainen, mutta toivotaan, että tälläinen kummajainen oppisi siitä nauttimaan. Kovasti ainakin haluaisin. Ja haluaisin oppia siihenkin, että lähikauppaan lähtiessä en istuisi ratin taakse vaan pyörän selkään. Tai hakisin lapset päiväkodista kävellen enkä autolla.

Tällä hetkellä liikunta on siis lähinnä kuntosalin jumpilla käynti. Eniten käyn muokkausjumpissa, joten aerobista puolta pitäisi saada lisää. Se spinning esimerkiksi toimisi tosi hyvin. Pelkään vaan, että en jaksakaan sitä. Että se on kauhean raskasta. Mutta kai siellä himmailla voi, jos siltä tuntuu?  Koitan päästä kolme kertaa viikossa liikkumaan, mutta olosuhteiden pakosta se ei aina toteudu. Silloinkin voisi tehdä kotijumppaa ja lisätä sitä hyötyliikuntaa. Koitan seuraavan viikon ajan lisätä aktiivisuuttani edes sitten sisällä, jos ei muuten. Se olkoon tulevan viikon haasteni, nyt kun on jo viikko mennyt ilman sokeria! Ei siis hissin käyttöä tai makoilua sohvalla. Ja miellään ainakin se kolme jumppaa, joista yksi olisi se spinning =)

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kalorit päivä 7

Kokonaiskalorit 1157 kaloria

Proteiinit 22%
Hiilarit 49%
Rasvat 29%

Nyt oli proteiinit huonolla prosentilla. Arvasinkin sen, kun oli sen verran hiilaripitoista ruokaa. Kasviksia oli melkein 900 g, joten pointsit siitä. Proteiinia vaan lisää ja sillä sais suhteet sekä kalorit kohdilleen. Pitääpitää petrata!

Päivä 7

Tämän päivän jälkeen on viikko takana taas uusia tapoja. Aamulla heräsin väsyneenä, koska katsoin yöllä loppuun älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin draaman areenasta. Mutta eipä siinä auttanut, kuin nousta ja alkaa laittautumaan. Aamulla ilostuin, kun housut soljahtivat jalkaa entistä sutjakkaammin. Ehkä turvotus on laskenut ja vetoketju ei kiristä niin pahasti ;) Kädet on kipeänä eilisestä pumpista.

Aamupala: Söin yksin lehteä lukien saman maitorahka, jogurtti, luumusosesetin. Omegat ja maitohapot perään kera veden.

Lounas: Työkavereiden kanssa salaattia, tomaattia, kurkkua, lantun paloja, edam-juustoa, greippiä, kaksi palaa ruisleipää becelillä, piimälasillinen ja hernesosekeittoa. Ruoka oli tänään aika pahaa ja mä olen sellainen kranttu, etten kovin helpolla syö mitään, mistä en pidä. Vetelin sitä sen verran, että tulin täyteen. Olo oli ihan hyvä ja pirteä lounaan jälkeen.

Välipala: Omena. Jossain sanottiin, että hedelmiä ei kannattaisi syödä yksin vaan aina esim. ruuan yhteydessä. Koska ne voivat lisätä sokerinhimoa? Tiedä tuosta sitten, syön nyt kuitenkin niitä yksinkin.

Illallinen: Puoli lautasellista kaalilaatikkoa ja puoli lautasellista kukka- ja parsakaalia sekä porkkanoita. Söin yksin nopeasti ennen naperon harrastuksiin vientiä. Lapset oli syöneet jo aiemmin. Ruoka oli ihan ok makuista ja sain syötyä ihan kohtuullisen kokoisen annoksen.

Käytiin toisen lapsen kanssa kaupassa toisen ollessa harrastamassa. Ei tehnyt mieli ostella mitään herkkuja eikä tarvinnut kierrellä keskihyllyjä kaukaa tmv. Kun on päättänyt kauppaan mennessä, ettei osta muuta kuin tarpeelliset, niin ei sitä tuu mielitekoja sielläkään sitten niin helposti.

Iltapala: Kaksi palaa ruisleipää margariinilla ja juustolla sekä yksi omena. Illalla olin oikeasti nälkäinen ennen iltapalaa ja mietin, että nyt se vähäkalorisuus alkaa tuntua. Nyt pitäisi saada lisättyä jotain syömistä päiviin, ettei jossain vaiheessa kostaudu tämä vähän syöminen.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Liian vähän ja liikaa

Tämä on juuri yksi mun kompastuskivistä. Syön liian vähän tai sitten syön överisti liikaa.

Aina kun lopetan herkkujen syömisen, niin mä syön liian vähän. En tiedä, oisko osasyynä se, että meillä syödään perusterveellisesti muutenkin. Ei mun ylipaino ole tullut ruualla mässäilystä (tottakai pahimpien putkien aikana menee hampurilaisia ja pizzoja, mutta pääsääntöisesti) eikä mulla ihan hirveästi petrattavaa ole esim. kasvisten käytössä tai vaalean leivän vaihtamisessa tummaan tmv. Ne asiat on olleet aina aika hyvällä mallilla, mutta niiden päälle tuli se extramäärä herkkuja. Niitä napsin niin, että varmaan myös väheni tuo perusterveellinen kotiruokakin. Tuli herkuilla täytettyä mahaa ja syötyä vähemmän sitä normaalia ruokaa. Nyt kun ei herkkuja saa eikä napsi ylimääräisiä, niin ruokamäärät on tosi pienet. En mä jotenkin pysty syömään sitä tavallista ruokaa kauhean paljoa. Ei tee mieli yhtään santsata tmv. Ehkä mä olen niin surkea kokkikin, etten edes osaa tehdä mitään sellasta gurmeeta, mitä tekis mieli ottaa lisää. Perusterveelliset yksinkertaiset kotiruuat (erityisesti ilmaan pastaa, riisiä, perunaa) on ihan jees, mutta ei ne mitään herkkua ole. Ne on sitä polttoainetta, jolla porskutetaan eteenpäin. Niin kait sen kuuluisikin olla, mutta ois se kiva nauttia syömisestä. Mä en nauti niiden syömisestä. Herkkujen syömisestä mä nautin... Näinhän se on.

Aina näiden kuurien aikana mun energiamäärät tippuvat alas ja porskutan kuuria sisulla eteenpäin, kunnes jossain vaiheessa iskee nälkä. Sellainen nälkä, että otan vähän pastaa, sitten vähän lisää leipää, lisää pastaa, lisää leipää... Hetken päästä lisään merkittävästi hedelmiä, ruissipsejä, pähkinöitä... Eikä kauaakaan, kun ollaan sokerittomissa karkeissa, xylitolilla makeutetuissa sisuissa ja siitä on lyhyt matka myös mehujäihin tai sokerittomiin jäätelöihin. Sitten kaappiin alkaa tulla pepsi maxia ja yhtenä päivänä sitten oikeaa suklaata. Siitä alamäki on alkanut ja yksi suklaapatukka vaihtuu levyyn. Sitten se vaihtuu yhteen suklaalevyyn, yhteen karkkipussiin ja litraan jäätelöä. Sitten näitä "viimeisiä herkkupäiviä" vietetään seuraavaan maanantaihin tai seuraava kuun alkuun. Kunnes otetaan taas itseä niskasta kiinni ja aloitetaan syömään oikein. Eli liian vähän, melko rasvattomasti ja ilman hiilareita. Aikansa menee hyvin ja sitten taas... Pyörä pyörii. On pyörinyt jo vuosia.

Mä unelmoin sellaisesta elämästä, että mä söisin perusteerveellisesti aina ja liikkuisin sopivasti. Mutta meillä voisi olla lauantai-iltana vähän karkkia elokuvaa katsoessa. Tehtäisiin lasten kanssa hiihtolenkki ja nautittaisiin eväskaakaot ja laskiaspullat. Synttäreillä söisin palan kakkua ja muutaman keksin. Kun käytäisiin ulkona syömässä voisi syödä jälkiruokaa. Nyt mä hiihtäisin vaan, jotta saisin sen pullan ja pääsisin sen jälkeen kaupasta hakemaan lisää pullia tai suklaata. Jos söisin elokuvissa karkkia, niin tasan varmasti hakisin kotiin sitten pizzan ja lisää karkkia. Miksi ei voi nauttia herkuista kohtuudella ja tilanteissa, joihin ne kuuluu. Mä pelkään, etten mä opi ikinä koskaan kohtuutta ja mä joudun elämään joko täysin ilman herkkuja tai tälläisessä oravanpyörässä lopun ikääni. Miksi ihmisen täytyy olla tälläinen?

Onko teitä muita?

Karkkia?


Ihmettelin miksi kiloklubi joka päivä valittaa, että syön liikaa herkkuja? Tämän purkin vetoisuus on 125 g ja tämä on nyt sitten se mun joka päiväinen herkkuni. Okei onhan siinä luontaisesti sokeria luumussa ja sitten mukana on sitä kummaa tapiokatärkkelystä.

Mä en ole löytänyt hyvää korvaajaa rahkan mausteeksi, joten olen tällä nyt mennyt. Marjat voi olla, mutta niihin kaipaisi vähän makeutta taas. Kait niihinkin tottuisi.

Mutta siis tämä herkkua? Samaa kategoriaa kuin pullat, jäätelöt ja karkit? Ehkei nyt sentään kuitenkaan. Onko tämä nyt sitä ns. täysin turhaa syömistä? No ehkä sitten... Ilmankin pärjäisi ja parempaan vois vaihtaa. Mutta mielestäni vähän liioiteltua, että tä ois täysin herkuksi luokiteltava.

Kalorit Päivä 6

Päivän kalorit 1326 kaloria

Proteiini 30 %
Hiilarit 43 %
Rasvat 27 %

Nyt päästiin aika lähelle kaloritavoitetta. Pumppi tietysti kuluttikin jotain... Liikuntalaskurin mukaan noin 350 kaloria. Aika paljon! Mulla ei ole sykemittaria, vaikka olen suht usein ajatellut sen ostamista. Se vois toimia aika hyvänä motivaattorina ja ois mielenkiintoista seurata siitä kulutusta, sykettä jne. Jotenkin ajattelen, ettei sitä tulisi kuitenkaan käytettyä ja se jäisi kaappiin lojumaan. Pitääköhän noissa nykyaikaisissa olla sellainen kostutettu panta härdelli? Mulla oli joskus mittari ja siinä oli se rintapanta sellainen, jota piti laittaessa kostuttaa. Ja se tuntuikin aika ikävältä.

Päivä 6

Aamupaino oli 73,9 kg. Onpas ihanaa painaa alle 74 kg. Odotan alle 70 kg kuin kuuta nousevaa ja samalla hoen itselleni, että tarkoitus ei ole laihtua vaan muuttaa elämäntapoja. Jos laihtuu samalla, niin se on tervettullutta muttei itse tarkoitus. Siksi voisin syödä enemmän terveellistä ruokaa. Miksei se maistu mulle?

Aamu: Olo oli illan ohjelman ja vähän huonon yön jäljiltä jotenkin nuutunut. Nousin kuitenkin reippaasti ja piristyin vähän. Aamupalalla sama rahka/jogurtti/luumusetti. Omegat ja maitohapot veden kera. Töissä oli tarjolla aamukahvilla suklaakakkua. Ei suuremmin tehnyt mieli. En koskaan syö töissä herkkuja, joita sinne tuodaan. Joten siellä kieltäytyminen ei ole vaikeaa. Häpeänkö jotakin, koska en koskaan syö? Ehkä... Ehkä ajattelen, ettei kukaan saisi ajatella, että ei tuonkaan kannattaisi enää ottaa kakkua? Kun en ota, niin kukaan ei voi ainakaan niin ajatella.

Lounas: Työkavereiden seurassa. Salaattia, kurkkua, tomaattia, paahdettuja paprikoita, vesimelonia, kanan filettä ja juuressosekeittoa. Pari palaa ruisleipää becelillä ja lasi piimää sekä vettä. Olo oli sen verran täynnä, että päätin säästää jälkkärihedelmän iltapäiväksi. Olo oli lounaan jälkeen virkeä ja hyvä.

Välipala: Viili ja omena. Näillä pitäisi jaksaa jumppailla vielä ennen kotiinmenoa. Saas nähdä.

Ei meinannut jaksaa. Olo oli ihan kauhea treenissä. Olin pumpissa ja pyörrytti sekä oksetti. Mistä lie johtui. Koitin vähän himmailla, mutten sentään lähtenyt pois.

Illallinen: Lasi maitoa, raejuusto, puolikas kanan rintafile, porkkanoita, tomaattia ja fetajuustoa.Annos oli pieni, enemmänkin olisi voinut syödä. Mutten yllättäen taas tykännyt mistään muusta, kuin porkkanoista. Raejuusto on ihan kamalaa, mutta se on aika hyvä proteiinin lähde, joten pitää sitä koittaa vähän syödä.

Ruuan jälkeen oli jotenkin tosi paljon virtaa, vaikka pumpin jälkeen tuntuikin että en pysty sormeakaan liikauttamaan tänään. Mutta mitäs vielä. Olin todella hyvällä fiiliksellä, tämä kuuden päivä on ollut kaikinpuolin energinen ja hyvällä fiiliksellä menty eteenpäin. Uskon, että ruokavaliolla on iso syy tähän hyvään ja energiseen fiilikseen. Jaksoin tehdä huomiselle kaalilaattikoa, siivoilla, tiskata ja lapselle opettaa kirjaimia sekä kaivella maalaustarvikkeet esiin. Usein kun syö huonosti, niin ei ole energiaa iltaisin oikein mihinkää. Lapselle saattaa helposti sanoa, että maalataan joskus toiste, kun en jaksa etsiä niitä. Tai ruokaa laittaa "sitten huomenna" ja silloin lämmittää hernaria, kun ei muuta enää ehdi. Joten tämä olo on tosi tervetullut ja tuntuu tosi hyvältä.

Iltapala: Kaksi varrasleivän palaa margariinilla ja juustolla. Lasi vichyä. Joku hedelmä menis vielä, jos jaksais hakea. Ei taida kyllä olla muutakuin omppua. Mutta kyllä kaksi omppua voi päivässä syödä :) Täytyy täyttää kalorit ja katsoa sitten, mitä mahtuu vielä, jos mitään. Nytkin kun mietin, onko kyseessä halu syödä vai pieni nälkä. En itseasiassa ole ihan varma... Mistä senkin tietää?

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kalorit Päivä 5

Kokonaiskulutus 1252 kaloria

Proteiinit 30 %
Hiilarit 44 %
Rasva 25 %

Ei hyvä edelleenkään.

Kiloklubin palluroissa ainoa vihreä pallo oli kuiduissa. Saan siis tarpeeksi kuituja. Herkkujen määrä oli keltaisella eli ruokavaliossani on liikaa herkkuja? Siis mikäköhän ruuastani on luokiteltu herkuksi? Kasviksia tuli 590 g päivässä ja 600 g ois päässyt vihreälle. Eli ne oli aika kohtuulliset. Eineksistä pitäs päästä eroon eli hernekeitto pikaruokana ei ole hyvä. Joskaan ei mielestäni voi mitään kaatakaan. Hiilareita menee liikaa vaikka ne pääasiassa oli hedelmiä, kasviksia ja ruisleipää. Mutta toi ruisleivän määräkin vois olla vähän vähäisempi. Ja hiilarit vois tulla vielä suuremmasta määrästä kasviksista, vihanneksista ja juureksista. Rasvojen laatukin oli kuulemma surkea. Mutta 60 % keiju tai oivariini ovat ainoita, joita kotikäyttöön haluan. Öljyjä käytän paistamiseen jne. mutta niitä en erittele tuonne kiloklubiin. Niistä tulee tietysti vähän lisää kaloreitakin päivään, mikä on tavallaan ihan hyvä. Tekemistä on vielä ruokavalionkin kanssa.

Päivä 5

Aamusta ylös aika virkeänä ja suht aikaisin.

Aamupala: Söin lasten kanssa saman setin, kuin joka aamu. Ruokailu oli mukava hetki ja juteltiin lasten kanssa kaikkea. Sain aamupalan jälkeen lukea vielä lehteä rauhassa ja juoda kupillisen teetä. Oli hyvä olo, virkeä, ei nälkäinen tai ällöttävä olo liiasta syömisestä.

Aamupalapöydästä lähdettiin aikalailla suoraan jumppaan. Lapset lapsiparkkiin ja itse muokkausjumpalle. Treeni sujui hyvin ja jaksoin hyvällä höökillä tehdä. Meni vaan vähän myöhäiseksi kotiinpaluu eikä oltu ajateltu ruoka-asioita, joten meni taas purkkiruuaksi =O Aiaia...

Lounas: Lounaaksi siis taas hernekeittoa, ruisleipää margariinilla, minitomaatteja ja porkkanaa sekä vichyä. Yhden ompun voisin itseasiassa vielä vetästä naamariin.

Lounaan jälkeen väsytti enkä jaksanut lähteä raksalle touhuamaan niinkuin piti. Laitoin lapset päikkäreille ja televisiota töllöttämään, vedin jalkaan flanellihousut ja villasukat. Menin sängylle koneen kanssa. Tällä hetkellä yleensä kaivaisin kaapista suklaata ja teemukin. Mutta ehei, en tänään. Tarpeeksi paha tämä löhöäminen keskellä päivää. Vois sitä nyt edes lapsen kanssa touhuta jotain! Jospa antaisi itselleen hetken, netissä seikkailen, lukien ja telkkaa katsoen. Sitten ryhdistäydyn tiskaamaan, siivoamaan ja pelailemaan lapsen kanssa. Kyllä. Ja illaksi laitan kunnon ruokaa. Jääkaapissa on tarpeita jo sitä varten!

Välipala: Hätäisesti yksi viili, kun unohdin lapsen treenit ja meille tuli kiire. Iltaruokakin jäi ihan vaiheeseen, mutta laitoin sen jääkaappiin odottelemaan loppuvalmistusta. 

Tässä välissä ehti tulla liian nälkä, kun treenien aikana käytiin rautakaupassa ja oli tunteja taas mennyt aikalailla pienellä ravinnolla.

Illallinen: Tein kesäkurpitsa-tomaatti-feta-paistosta ja kanan filepihvejä. Söin ehkä puolikkaan annoksen, kun ei se ollut hyvää. Meni vähän liikaa valkoviinietikkaa ja se oli aika hapanta. Kanastakaan ei maistunut, kuin puolet. Mikä tässä on niin vaikeaa? Miksen mä voi tykätä tavallisesta terveellisestä ruuasta? Hitto soikoon. Söin nyt kumminkin sen puolikkaan annoksen. Nälkä jäi, joten pakko sitä oli iltapalaa vielä syödä.

Iltapala: Kolme palaa (suht pieniä) varrasleipää, margariinia ja juustoa. Vichyä. Olo oli hyvä ja väsynyt.

Katsoin illalla älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin ohjelmaa ja se oli virhe. Ohjelma oli ihan tosi hyvä ja liikutti syvältä. Mutta olo tuli tosi ahdistuneeksi ja koko yö meni aika levottomasti. Siitä tuli jotenkin tosi paha mieli ja sellanen epämääräinen pelkotila. Pakkohan ne seuraavatkin jaksot on katsoa kumminkin. Ei tuollaista sarjaa voi kesken jättää.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kalorit Päivä 4

Proteiinit 27 %
Hiilarit 41%
Rasva 32%

Kokonaiskalorit 1040 kaloria.

Suhteet taas mallillaan, mutta kalorit vaan laskee! Ei todellakaan hyvä. Tiedän, mitä tästä seuraa. Sellanen nälkä ja himo, mitä seuraa taas syöpöttelyjakso. Näin ei siis voi jatkua, joten huomenna täytyy petrata ja alkaa keskittyä siihen, että tulee syötyä muutama sata kaloria ainakin enemmän.

Päivä 4

Tämä päivä pitäisi olla kirjan mukaan se vaikein, jolloin mieliteot olisi tosi pahoja ja mielialanvaihtelut sen mukaisia. Mutta itseasiassa tä oli aika helppo päivä ja vaikka tänään oli tarjolla karkkejakin nenän edessä, niin enpä sortunut! Päivä meni kovassa kiireessä, joka varmasti helpotti mielitekoja, kun ei ehtinyt keskittyä niihin. Liikunta jäi taas työmaalla touhuiluun, jospa huomenna pääsisi ihan oikeasti liikkumaan.

Aamu: Heräsin pirteänä ja hyvällä fiiliksellä. Jaksoin nousta ennen kasia, vaikkei mikään pakko olisi ollut. Aamupalaksi meni perheen kanssa sama setti kuin joka aamu rahka, jogurtti ja luumusose. Sillä pärjää pitkään, kunnon proteiinisetti.

Lounas: Meni liian myöhäiseksi eikä ollut kunnon ruokaa valmiina. Söin kiireesti eilistä jauhelihakastiketta ja kasviksia sekä raejuustoa. Ruoka ei ollut kummoista, mutta kyllä sillä nyt vatsan täytti.

Illallinen: Välipalakin jäi kiireessä väliin. Illalla syötiin hernekeittoa ja ruisleipää margariinilla, kun ei muutakaan ehtitty. Lisäksi söin yhden omenan. Syötiin koko porukalla enkä lukenut lehteä tai muutakaan.

Iltapala: Kaksi pientä näkkäriä margariinilla ja juustolla. Yksi viili. Nämä meni edelleen telkkaa katsoessa, mutta olen aika hyvin petrannut muuten tässä syömiseen keskittymisessä. Enkä ole lueskellut lehtiä samalla, mutta tämä tapa saa vielä jatkua...

Tämä päivä meni hyvällä fiiliksellä ja hyvällä ololla. Mielitekoja ei ollut pahasti, olin paljon pirteämpi ja koko päivä ei mennyt miettiessä ruokaa tai herkkuja. Aika paljon mietin kyllä, mutten koko aikaa!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Kalorit Päivä 3

Päivä kolmosen kalorisetti. 1120 kaloria kokonaisuudessaan.

Proteiini 31 %
Hiilihydraatit 41%
Rasva 28 %

Suhteet kunnossa, mutta kokonaiskalorit taas ihan liian alhaalla. Mikäköhän siinä on, että aina laihduttaessa, sokerit jättäessä, terveellisestisyömiseen siirtyessä... että aina kalorit menee ihan liian alas. Jotenkin maailmassa ei ole tarpeeksi erilaista terveellistä syömistä. Ruokavalio koostuu aina niistä samoista aineksista; rahkaa, ruisleipää, kasviksia, raejuusto, jauhelihaa ja kanaa. Miten tä terveellisesti syöminen on aina jotenkin niin yksipuolista? Miksei terveellinen ruoka voi olla yhtä hyvää? Mitä sitä voi syödä, kun ei syö perunaa, riisiä, pastaa... Voi ei, miten tä on niin vaikeeta. Miksen mä vois olla vaikka kasvisaddikti ;)?



Päivä 3

Aamulla olo oli jotenkin vetämätön ja teki mieli jäädä sänkyyn makoilemaan, vaikka heräsinkin ilman kelloa. Onneksi on viikonloppu, joten ei tarvinnut heti lähteä mihinkään. Haluaisin mennä tänään jumppaan, mutta ei ole oikein sopivaa rakoa noiden lasten kanssa. Väsyttää, olo on vetämätön ja on kylmä. Pitäisi kaikenlaista, muttei jaksaisi mitään...

Kävin puntarillakin ja ekat nesteet selkästi lähteneet liikkeelle, koska paino oli 74,9 kg. Eli melkein 1,5 kg pudonnut muutamassa päivässä. Kun kolme viikkoa jaksaisi niin oltaiisin lähellä 70 rajapyykkiä toivottavasti ja siinä ajassa sokerinhimo on tosi hyvin kaikonnut. Tiedän sen entisistä kokemuksistani...

Aamupalaksi sama setti, kuin joka aamu rahkaa, jogurttia ja luumusosetta. Syötiin koko porukalla ja luin aamun lehteä. Siitä tuli sopivasti täyteen ja ruuan suhteen kroppaan jäi miellyttävä olo. Mietin, että ilalla olisi kiva putouksen kanssa laittaa jotain vähän herkumpaa kuin ruisleipä. Mutten kyllä keksinyt mitään muuta kuin hedelmäsalaatin ja dippivihannekset. Ehkä siis noita vihanneksia, ilman dippiä. Vai saiskohan sen maustettua itse hyväksi. Pitääkin googletella dippiohjeita.

Lounas: Iso kasa kasviksia ja jauheliha-tomaatti-paprikakastiketta sekä vähän raejuustoa. Lasten hyvässä seurassa. Ruoka ei maistunut niin hyvältä, kuin se spagetin kanssa maistuisi. Mutta söi sitä noinkin.

Välipala: Menin ennen tätä nälkäisenä kauppaan, mutta mukaan ei tarttunut mitään turhaa. Ei edes sokerittomia karkkeja tai tmv. En itseasiassa muistanut edes iltaherkutteluun hedelmiä tai vihanneksia. Söin kaupan jälkeen yhden viilin. Tosi paljon myöhässä, kun kello oli jo kuusi...

Pää särkee tosi kovin. Osasyynä lienee jumiutuneet niskat, mutta myös tällä sokerittomalla ruokavaliolla on osansa. Oikein tunnen, miten yksi suklaapatukka varmasti auttaisi. Ja iso merkitys on myös kolmannella pepsi maxittomalla päivällä. Olen siihenkin ihan koukussa ja juon sitä päivässä helposti puolisen litraa. Tai toivottavasti join! Sitä ei myöskään voi käyttää, koska sekin on mulle yhdenlainen portti sokeriin. Tällä hetkellä tiedostan syöneeni tänään vielä vähemmän, kuin edellisinä päivinä. Siis aivan totaalisen minimaalisesti. Nyt pitäs tsempata. Liedellä porisee miehen tekemä lihakeitto. Ehkäpä otan sitä iltapalaksi vielä...

Iltapala: Ei maistunut koko lihakeitto. Vetäsin sitten kaksi ruisleipää margariinilla ja juustolla. Lisäksi rahkaa, jogurttia ja luumusosetta.  Päänsärky hävisi onneksi lääkkeillä, miehen hieronnalla ja saunalla. Illalla olin tosi väsynyt ja uni tuli nopeasti.

Tajusin, että en ole päässyt kunnolla liikkumaan moneen päivään. Mutta tänään tuli onneksi omakotitalotyömaalla aikalailla touhuttua. Kiivettyä a-tikkaille ja alas sen sata kertaa, onpa sekin jotain ;)

perjantai 8. helmikuuta 2013

Kalorit päivä 2

Kokonaiskalorit 1158. Eli liian alakanttiin tänäänkin, nyt pitää petrata ja koittaa lisätä vähän ruokaa päivään. Erityisesti proteiinia tarvitsisi lisätä. Mutta millä? En mä joka välissä jaksais rahkaa ja viiliäkään syödä. Kananmunat on ihan jees, niitä vois koittaa vähän koittaa lisätä.

Prosentit oli tänään tällä mallilla: 

proteiinit 23%
hiilarit 50%
rasvat 27%

Ei hyvä. Ei ollenkaan.

Päivä 2

Aamulla heräsin ehkä pikkusen virkeämpänä. Olo oli ihan hyvä. Ensimmäiseksi kyllä mietin sitä taas, että jos tänään illalla vähän söisi jotain pientä herkkua. Eihän nyt yhdestä pienestä jostain olisi mitään haittaa? Hei haloo. Siitähän se homma taas lähtisi, kyllähän sen tietää. Sitten aloin miettiä, että no mitä sitten vaikka vähän herkuttelisi. Enhän mä ole niin hirveästi ylipainoinen ja mulla ei ole diabetesta tai kolesterolia... Joten mitä nyt vähänen (kröhön!) määrä suklaata mitään meinaisi. Ajatus hävisi onneksi hetkeksi ja menin syömään aamupalaa.

Aamupala: Aamupalaksi meni puoli purkkia rahkaa, maustamatonta jogurttia ja yksi luumusosepurkki. En keksinyt eilen muutakaan lisuketta tuohon, vaikken edelleenkään ole ihan varma, onko se välttämättä hyväksi. Mutta sillä nyt mentiin. Se maistui paljon paremmalta kuin eilen, itseasiassa jopa hyvältä. Lähdin melko virkeänä töihin ja töissäkin virkeystaso oli huomattavasti korkeammalla kuin eilen. Jaksaa tehdä töitäkin!

Lounas: Lounaalla mietin pitkään linjajonossa, että voinko syödä tomaattikeittoa. Siihen on lisätty sokeria ihan varmasti, koska eihän tomaattikeittoa voi oikein muuten tehdä. Pakko sitä kumminkin oli ottaa, kun vaihtoehdot olivat vielä huonommat. Söin työkavereiden kanssa ihan hyvällä fiiliksellä. Tomaattikeitto, lautasellinen salaattia ja kasviksia, kanan fileepaloja, kaksi ruisleivän palaa becelillä, kaksi lasia vettä ja omena. Ruokailun jälkeen olo oli hyvä ja töitä jaksoi alkaa heti tekemään.

Välipala: Venähti vähän pitkäksi, kun töissä oli niin kiire. Söin yhden viilin.

Illallinen: Töissä oli ihan älytön häsä ja jouduin jäämään aika pitkälti ylitöihin. Tulin vasta seiskan jälkeen kotiin, joten iltaruoka tuli syötyä tosi myöhään. Matkalla mietin herkkuja ja miten olisin ansainnut ne tälläisen työpäivän jälkeen. En kuitenkaan hakenut mitään. Hyvähyvä. Söin nopeasti valmistuvaa hernekeittoa ja yhden ruisleivän palan. Aika ankeaa, mutta itseasiassa hyvänmakuista =) Syötiin koko perheen kesken ja tänään sujui rauhallisissa merkeissä. En lukenut lehteä vaan keskityin ruokailuhetkeen.

Iltapala: Söin kolme pientä näkkäriä margariinilla ja juustolla sekä vichyä. Teki mieli leipää, vaikka ois pitänyt syödä jotain proteiinipitoisempaa. Väsytti ja katsoin samalla telkkaria. Tuli kuitenkin rentoutunut ja hyvä fiilis. Aika vähän teki mieli muuta, vaikka oikein ajattelin, että haluaisinko jotain hyvää. Enpä oikeastaan. Tämä riitti.


torstai 7. helmikuuta 2013

Kalorit päivä 1

Peruskulutus laskureilla laskettuna on suunnilleen: 2103 kaloria, josta lepokulutus 1554 kaloria.
Vähintään pitäisi syödä: 1600 kaloria suunnilleen.

Painoindeksi on tällä hetkellä 28. Alaspäin pitäisi päästä.

Päivän kalorit ois hyvä mennä tällä suhteella:
Proteiini 449 (28%)
Hiilarit 666 (42 %)
Rasvat 481 ( 30%)

Päivä 1 kalorit:

Yhteensä 1194 kaloria
Proteiinit 31%
Hiilarit 43 %
Rasvat 26 %

Kalorit jäi ihan liian vähiksi, mutta prosentit meni aikalailla nappiin.

Päivä 1

Hirveästi olisi kirjoitettavaa tavoistani, historiastani, elämästäni... Siitä, miten tähän tultiin ja miten tästä toivotaan päästävän eteenpäin. Haasteista, joita projekti tulee kohtaamaan. Ja siitä, miten tämä projekti viedään läpi. Mutta aloitetaan nyt ensin päivästä yksi.

Ruokapäiväkirjaan koitan kirjailla ajatuksia syömisestä, ne itse syömiset ja syömistilanteet. Näiden yli voi halutessaan hypellä, koska sisältävät lähinnä tajunnanvirtaa. Jospa näistä löytäisi itse jotain uutta ajan kanssa.

Aamu:
Olo väsynyt ja hieman huonovointinen. Illalla tuli yllättäen vedettyä taas "ne viimeiset" pizzan palat ja suklaapatukat. Toisaalta toiveikas, onnistuisinko tällä kertaa? Olisiko nyt se hetki, jota myöhemmin muistelen sinä aamuna, joka oli käännekohta. Aamu, jolloin ei alkanut päivän, viikon tai kuukauden pituinen laihdutuskuuri. Vaan se aamu, jolloin alkoi uudenlainen elämä, uudenlainen ajatusmaailma ja lähestymistapa. Tai ainakin uudenlainen pyrkimys noihin asioihin. Toivo elää, mutta luottamus ei itseasiassa ole kovin korkealla. Se on aika matalalla. Mutta jospa kuitenkin.

Aamupaino: 76,3 kg
Vyötärön ympärys: 88 cm
Rinnan ympärys: 90 cm
Lantion ympärys: 106 cm

Aampulan söin yksin kera aamun lehden. Ruokaa syön harvemmin ihan vaan siihen keskittyen. Lehti, televisio tmv. on lähes aina seurana. Perheen kanssa syödessäkin saatan selailla lehteä. En tykkää siitä tavasta. Mutta se rentouttaa, kun syö ja lukee lehteä. Eri tavalla kuin että pelkästään syö. Teeman kulhollinen rahkaa ja maustamatonta jogurttia. Purkki luumusosetta. Se on kuivattua hedelmää ja se sisältää tapiokatärkkelystä. Se kuulostaa siltä, että sitä en saisi välttämättä syödä. Pitää keksiä jogurtin ja rahkan joukkoon jotain muuta. Kesällä marjoja. Miksei talvellakin, vaikkei ne kovin hyviä pakastettuina olekaan. Onkohan mummi laittanut meidän pakastinmustikoihin sokeria? Todennäköisesti. Pitää joka tapauksessa keksiä varmaan jotakin muuta. Ennemmin söisin leipää, mutta koska koitan vähentää päivittäisiä hiilarimääriä, niin valitsen rahkan.

Lapset tarhaan ja töihin. Paleltaa ja väsyttää. Ei jaksaisi tehdä töitä. Ei kiinnosta, ei huvita ja haluaisin kotiin nukkumaan. Lounastaukoa odottelen. En niinkään ruuan vuoksi kuin tauon vuoksi.

Lounas: Työkavereiden kanssa työpaikkaravintolassa. Söin lautasellisen salaattia, kurkkua, kaalia, porkkanaa ja lihakeittoa. Lisäksi kaksi pienehköä ruisleivänpalaa becelillä. Kaksi lasia vettä ja omena. Ruoka oli ihan hyvää ja työkavereiden kanssa oli mukava jutella. Miellyttävä ruokailuhetki. Söin sopivan annoksen. Ruokailun jälkeen olo oli ihan hyvä, suht täynnä oleva ja miellyttävä. Ei mitenkään ähky. Väsyttää edelleen vähän.

Iltapäivä sujui kohtalaisen pirteissä merkeissä ja työn touhuissa. Muistin juoda jopa puoli pullollista vettä.

Välipala: Mukillinen teetä ja viili työpöydän ääressä. Nälkä ei ollut, mutta pitää koittaa syödä säännöllisesti, ettei sitä tulisikaan. Viili on pahaa ilman sokeria, mutta ehkä siihenkin tottuu. Mieli tekis mennä jumpalle, mutta tänään ei pysty, kun mies ei ole illalla kotona ja pitää hoitaa lapsia. Mutta mikään ei estäisi niiden kanssa ulosmenoa ja se olisi itseasiassa kaikille osapuolille vaan hyväksi. Mutta nyt ei ainakaan ajatus houkuta, ehkä pitäs vaan pakottaa itsensä.

Illallinen:  Kotiintullessa väsytti ja teki mieli ottaa päikkärit. Mutta pakkohan sitä ruokaa oli taas tehdä, joten kanan filepihvejä ja pakastevihanneksia vedin sekä lasillisen vichyä. Nälkä oli, mutta ei tehnyt mieli kuitenkaan tuota. Ruuan jälkeen tuli enemmänkin mielitekoja. Lapset olivat tosi huonolla tuulella, karjuivat eivätkä suostuneet syömään. Se siitä rauhallisesta ateriasta ja luin lehteäkin samalla, kun söin. Ajattelin tiskejä laittaessa, että kun saan nuo lapset nukkumaan, niin haluaisin kaivaa kaapin perältä tummaa suklaata ja pistää televisiosta pyörimään jotain mukavaa. Kaipaisin ihanaa rauhallista iltaa kera herkkujen ja olisin jopa ansainnut sen. Tai muun pää olisi ansainnut sen. Mun muu kroppa ei. Se ansaitsisi parempaa ruokaa, terveellistä ja hyvää polttoainetta. Mutta mun pää huutaa sokeria, herkkuja... Ei ilman niitä pysty rentoutumaan, rauhoittumaan, nollaamaan tätä päivää.

Väsyttää ja ärsyttää. Kiukuttaa se, ettei menty ulos ja että lapset tappelee koko ajan. Ehkä vähän tylsistyttääkin. Pyörin netissä, vaikka pitäisi pestä pyykkiä. Pari suklaapalaa parantaisi fiilistä, mutta siihen en sorru. Olo on liian väsynyt ja kello liikaa ulkoilulle, mitä kivaa voi keksiä herkkujen korvikkeeksi tälläisenäkin iltana? Ei mitään... Voi plääh.

Ilta: Lapsille annettu iltapalat, pesty hampaat, vaihdettu yökkärit, luettu satu ja pienempi on nukkumassa. Isompi tekee puuhakirjoja. Rauha maassa ja olen itsekin jo pedissä. Kirjoittelen tätä, katselen televisiota ja syön iltapalaa. Kaksi ruisleipää margariinilla ja juustolla sekä vichyä. Iltapala on päivän paras ruokailu ja sen saa aina tehdä rauhassa omassa sängyssä ja tehdä jotain mukavaa samaan aikaan. Tämäkin on kyllä sellainen tapa, josta haluan eroon. Ruoka vain ruokapöydässä ilman muita virikkeitä. Mutta sitten aikanaan, ei kaikkea kerralla.

Eka päivä illassa, kohta painun nukkumaan. Olen tyytyväinen itseeni, että tämä päivä sujui hyvin eikä mielitekojakaan ollut liiaksi. Olo oli koko päivän tosi väsynyt eikä mistään oikein meinannut tulla mitään. Päivä oli myös töissä sekä kotona aika raskas eikä kaikki sujunut kuin tanssi. Illalla koin antsaisevani herkutteluhetken raskaan päivän päätteeksi, mutta mieliteko ei kääntynyt teoksi. Huomenna uuteen päivään ja perjantai; herkkupäivä vielä tiedossa. Mutta ei minulle. 

Mikä tunnesyöppö, sokerihiiri?

Mikä tekee ihmisen syömisestä sairasta? Milloin ollaan vielä sillä polulla, että kaikki on ihan normaalia ja milloin sillä, ettei se enää ole? Jokainen itse tietänee sen parhaiten. Minulla kuppi meni nurin viimeistään tuon kirjan luettuani, mutta on tämä ajatus kytenyt päässä jo pitkään. Olen jojoillut vuosikausia eikä suhteeni ruokaan ole ikinä ollut normaali. Ja tämä jojoilu ei ole pientä viiden kilon sisällä nykimistä vaan kunnolla ylös ja kunnolla alas heittelyä.

Minulla on ollut aina vaikeuksia ruuan kanssa, niin pitkään kun muistan. Pappani työnsi pienenä tuttini ensin voihin ja sitten sokeriin, jonka jälkeen suuhuni. Sieltä ensihetkistä asti ovat aivoni altistuneet rasvalle ja sokerille. Pienenä en ollut erityisen lihvava, ehkä hieman pyöreä. Harrastin liikuntaa ja perusruoka oli varmaan tavallista kotiruokaa. Mutta olin perso herkuille, muistan joskus alakouluiässä kaivelleeni kotini kaappeja päivittäin herkkujen löytymisen toivossa. Söin salaa keksejä, voitelin pullasiivujen päälle hilloa ja tein keksitaikinaa venhäjauhoista, sokerista ja voista. Enkä todellakaan paistanut niitä keksejä vaan söin pelkän taikinan.

Yläasteen lopulla/lukion alussa aloin ensimmäisen kerran laihduttaa ja se meni siihen, etten syönyt mitään. Aamulla meinasi tulla aina oksennus ja joskus tulikin, koska olin syönyt niin huonosti. Koulussa näkkäriä, kotona illalla spagettia ja porkkanaraastetta. Ei mitään ymmärrystä terveellisestä laihduttamisesta vaan mentiin ihan ääripäähän. Lukion ajan pysyin kohtuullisen normaalipainoisena, söin huonosti ja join enemmän, kuin suotavaa olisi ollut. Harrastin jonkun verran liikuntaa ja elin kavereiden/töiden/opiskelujen kanssa menevää elämää, joten en oikeastaan ehtinyt hirveästi lihoamaan. Onneksi.

Opiskelemaan lähtiessäni löysin mieheni ja siitä lähti alamäki syömisen suhteen. Herkuteltiin ensimmäiset seurusteluvuodet ja paino nousi tuona aikana noin 15-20 kiloa. Kun hääpäivä oli päätetty, niin minä päätin myös, etten aio näyttää tältä tulevana isona päivänä. Siitä alkoi ensimmäinen painonvartijoiden pisteiden laskuaika. Laihduin 8 kk aikana yli 30 kiloa ja hääpäivänä olin hoikka. Harrastin liikuntaa 5-6 kertaa viikossa koko tuon ajan, joten olin myös oikeasti hyvässä kunnossa. Mutta eihän se tulos sen pysyvämpi ollut. Ei kauaakaan, kun huomasin olevani raskaana. Lihoin odotusaikana 25 kiloa, jotka kaikki jäivät keskivartalolle pyörimään. Imetyksen jälkeen oli tottakai aika kaivaa painonvartijoiden pisteet esiin ja taas lähti 20 kiloa. Siinä painossa pysyttelin aika hyvin muutaman vuoden, tottakai viisi kiloa tultiin ylös ja saman verran alas varmaan kymmeniä kertoja. Mutta isoja heilahteluita ei tullut. Kunnes raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa. +25 kiloa ja imetyksen jälkeen löysin karppauksen. Painoa laski enää 15 kiloa ja ne kymmenen ylimääräistä ovat seuranani tänäkin päivänä. Tässä on menty tuosta vähän alemmas ja tuosta vähän ylemmäs taas moneen kertaan, mutta aikalailla tässä painossa pysytty jo pitkään.

Olen siis lihonnut, laihduttanut, lihonnut, laihduttanut... Oikeastaan olen laihduttanut viimeiset 15 vuotta aikalailla koko ajan, mutta välillä paino on sitten noussut isoja määriä syystä ja toisesta. Tai hilautunut pikkusen ylemmäs muka laihduttaessa. Miten sekin on mahdollista? Helposti...

Tämän jojoilun lisäksi merkittävin oireeni siitä, ettei tämä ole tervettä, on tuon jojoilun ominaispiirteet. Minä nimittäin aloitan aina kuurit tiukasti, vedän kalorit alas ja lähden jumpalle! Sitä kestää ajan x, joskus pidempään ja joskus lyhyempään. Kunnes sinä yhtenä päivänä päätän herkutella ihan vaan hetken, otan vaikka suklaapalan tai kylässä pienen pullan. Ja siitä repee kaikki. Seuraavana päivänä olen kaupassa ja kärryssä on "vaan täksi yhdeksi illaksi" suklaalevy, litra jäätelöä, pari leivosta ja pakastepizzat. Syön ne kaikki illan aikana ja seuraavana aamuna aloitan taas. Ei se ikinä iltaan jää, mutta jos edes kolmeen, neljään, viiteen... Sitten alkaa koko rumba alusta. Joskus mässäilykausi jää päälle ja vedän noita määriä viikon tai kuukauden. Kunnes taas... Mun ei tarvitse syödä kuin yksi hedelmäkarkki tai suklaapala, kun mopo lähtee keulimaan. Kyse ei ole siitä, että ajattelisin kuurin nyt olevan pilalla tmv. Ehei, voisin jopa sallia itselleni aina silloin tällöin pienet herkut laihiksenkin keskellä, mutta kun se ei koskaan jää siihen. Ei ikinä. Minusta tulee sekopää, jonka silmissä vilkkuu suklaakarkit ja suunnistan kuin pilvessä ostamaan kaupan karkkihyllyt tyhjäksi. Teen sitä niin pitkään, kunnes taas "herään" ja aloitan alusta.

Ajatelkaas; koko ajan laihdutuskuurilla eikä laihdu ikinä. Miten masentava ajatus. Jotain tarvii tehdä!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Miksi?

Miksi perustin tämän blogin? Miksi juuri tänään? Kenelle tämä on tarkoitettu? Mistä asioista kirjoitetaan?

Tämä blogi saa toimia turvaverkkona, tunteiden purkupaikkana, ruokapäiväkirjana ja tukena sekä apuna tässä projektissa. Projektissa, joka alkaa tänään ja tulee kestämään varmaan hyvin pitkään. Toivottavasti.

Tajusin pari päivää sitten jotain, minkä olen jo pitkään tiennyt, mutta en tiedostanut. Olen jonkinasteinen addikti, narkomaani, nisti, holisti... Addiktioni kohde ei ole huumeet, viina tai tupakka. Olen riippuvainen sokerista. Ja olen siihen todella kyllästynyt. Käteeni eksyi kirja nimeltä sokeripommi ja siitä se ajatus sitten lähti. Se ajatus, että nyt riittää.

Minä haluan parantua ja saada elämän takaisin omaan hallintaani. Haluan syödä terveellisesti ja nauttia muistakin asioista, kuin ruuasta. Ruoka ja varsinkin herkut; suklaat, karkit, pullat, jäätelöt... hallitsevat tällä hetkellä kaikkea. En jaksa enää elää niiden vallassa, miettien päivät pitkät sitä, millä hetkellä avaan seuraavan suklaapatukan tai mitä ostan kaupasta kotiin mennessä. En jaksa päättää enää joka aamu, että tänään alan laihduttaa ja huomata seuraavana aamuna, etten alkanutkaan. Olin kiltisti iltapäivään tai jopa iltaan, kunnes jokin minun sisälläni taas pisti minut käymään kaupassa tai pakastimella imuroimassa ne "viimeiset herkut" ennen huomista laihista. En jaksa olla lihava, väsynyt ja huonovointinen. En halua herätä "sokerikrapulassa" aamuisin ja mennä iltaisin nukkumaan oksetusolon vallassa kaikista herkuista. En halua miettiä herkkuja, himoita niitä ja haluta samalla lopettaa niiden syömisen. En jaksa enää sitä, että elämä pyörii vain tämän asian ympärillä.

Haluan olla terve, voida hyvin ja mielellään myös näyttää hyvältä. Haluan olla virkeä, nukkua hyvin ja elää tasapainoista elämää. Haluan jaksaa lähteä lasten kanssa pihalle ja touhuta mukavia. En halua käydä elokuvissa, jotta saan syödä popcorneja ja irtokarkkeja. En halua juhlia joulua, juhannusta ja synttäreitä, jotta saan syödä kakkua tai suklaakonvehteja. En halua lukea hyvää kirjaa tai katsella lempisarjaa siksi, että voin samalla syödä suklaata. Haluaisin saada noista asioista irti jotakin muuta kuin ne herkut, jotka niihin kytkeytyy. Ja hyvin isona asiana on se, että tämä on jotain mitä en halua siirtää lapsilleni. Isompi on 6-vuotias ja hänestä näen, mitä tapani ovat hänelle tehneet. Hän nautti eniten siitä, että saa katsoa lastenohjelmia ja syödä samalla herkkuja. Hän pohtii karkkipäiviä ja kyselee jälkiruokaa. Pienempi syö salaa sokeripaloja, kun sai purkin käsiinsä ja imuroi sisuksiinsa herkkuja pohjattomana kaivona. Olen kasvattamassa kahta samanlaista addiktia. Sitä en todellakaan halua! Haluan, että ainakin lapset oppisivat, että ei ole okei syödä joka ilta sängyssä levyllistä suklaata. Tai aloittaa aamua muffinsilla. Tai että aina elokuvaa katsoessa, kirjaa lukiessa, telkkaa töllöttäessä tai netissä pyöriessä ei tarvitse tai kuulu syödä. Haluan oppia ja lasteni oppivan kunnioittamaan omaa kehoaan antamalla sille ravinteita, joita se tarvii. Nauttimaan oikeasta, tavallisesta ruuasta ja siitä syömistilanteesta, jossa kokoonnuttaan aterioimaan. Tätä en halua lapsille opettaa, mitä heille nyt opetan.

Tämä "parantuminen" ei tunnu itsestäänselvätä enkä usko selviäni tästä pelkällä itsekurilla. Tai ehkä selviän aikani, mutta tilanne palaa. En tällä hetkellä ymmärrä, miten elokuva voi tuntua miltään ilman popcporneja tai miten kirjan lukemisesta saa oikeasti irti mitään ilman irtokarkkipussia. Kaikki juhlapyhät tuntuvat tällä hetkellä menettävän täysin merkityksensä, kun ajattelen, että niistä pitäisi selvitä ilman herkuttelua? Elämä ilman karkkia, suklaata, jäätelöä. Onko se elämää? Onko sellaista elämää? Eikö se ole tyhjää, masentavaa, tylsää...? Mistä minä sitten enää nautin? Kaikki nautinnon kohteet ovat liittyneet niin vahvasti ruokaan ja herkkuihin, etten muusta tiedä. Tällä hetkellä pelkään, ettei muuta ole. Toivon, että tämä prosessi jatkuisi ja löytyäisin sitä jotain muuta. Oppisin nauttimaan muista asioista. Mistä? En tiedä vielä... Mutta toivon vielä tietäväni.