Huomenna on taas punnituspäivä ja tällä kertaa odotan hieman parempaa tulosta. (Olen käynyt vähän niinkuin joka päivä vaa' alla ja tiedän, että painoa olisi ehkä pikkusen pudonnut.Huono tapa, josta MYÖS olisi hyvä päästä eroon.) No huomenna nähdään, mikä on totuus. Tultiinko 73 kg:n paremmalle puolelle vai ei.
Kovin hitaasti tämä paino tuntuu putoavan. Liekö syynä se, että BMI 26-27 lähtiessä paino ei vaan putoa yhtä nopeasti, kuin silloin, kun olen lähtenyt reilusti yli 30 BMI:stä laihduttamaan. Osasyynä on varmasti myös se, että tällä kertaa yritän oikeasti tehdä elämäntapamuutosta enkä vain laihtua. Ruokamäärät eivät siis ole tippuneet mihinkään pikkulintujen annoksiin vaan koitan pitäytyä siellä 1500 kalorin tuntumassa. Silloinkin kalorivajetta tulee kuitenkin jonkun verran, joten puolen kilon viikkovauhtia nyt voisi odottaa.
Näin ei kuitenkaan ole ollut, ekan kymmenen päivän aikana nesteet lähti liikkeelle ja painoa putosi kivasti. Seuraava viikko oli jumitus nollatuloksineen, mutta tosiaan nyt paino on ehkä hiukan tippunut. Jos lähes neljään viikkoon tippuu kolme kiloa, niin onko se hyvä vai huono? Superdieetti-Jutta (saatika Bull) varmasti haukkuisi minut maanrakoon surkeasta tuloksesta, mutta eihän se nyt kovin huono ole.
Sehän on nimenomaan merkki siitä, että mä en ole dieetillä vaan mä elän terveellisesti. Mulla on ollut herkkupäivä, jolloin söin kakkua ja mä olen syönyt viisi kertaa päivässä kunnon aterioita. Mä olen syönyt niin, ettei nälkä ole iskenyt. Siitä pitäisi olla ylpeä ja itseensä tyytyväinen. Sillä pitäisi olla enemmän merkitystä, kuin pudotetuilla kiloilla. Näin kun pystyisi jatkamaan aina... Siitä mä oisin tosi iloinen. Kun pystyisi pitämään herkkupäivän ja se kestäisi vaan sen päivän eikä viikkoa tai kuukautta. Ja muun ajan söisi terveellisesti, runsailla kasviksilla ja sopivilla annoksilla.
Liikuntaa olen lisännyt myös merkittävästi ja sehän on julma totuus, että lihas painaa enemmän kuin läski ja kipeä lihas kerää nestettä painaen kahta kauheammin. Tähän minä nojaudun. Minusta on vaan tulossa lihaksikas, joten vaaka ei ole ystäväni ;D Mittanauhalla pitäisi enemmin seurata kiinteytymistä ja sillä kiinteytymisellä on tosi paljon merkitystä ulkonäön suhteen. Jopa enemmän kuin kiloilla.
Mutta se, mikä on minusta kaikkein ihmeellisintä. Aina herkkupäivän jälkeen (olen huomannut tämän ennenkin) laihtuu aina vähän enemmän. Kait tä on todistettukin, että se boostaa kroppaa taas polttamaan kaloreita enemmän. Mutta silti se tuntuu ajatuksena niin väärältä, syö oikein ja pysy kurissa, niin paino jumittaa ja sitten kun vedät kaksin käsin, niin johan se alkaa taas laskea. Vähän sama, kuin liiku, niin paino ei putoa niin kovasti, kuin silloin kun et liiku. Kärjistetysti.
Tuntuu olevan vähän jonkun korkeamman käsissä tämä painonheilahtelu. Ja siihen vaikuttaa kaikki syömiset, nukkumiset, terveystilanne, lääkket, juomiset, mielialat, kuukauden aika, vaa'alla seisojan asento ja vaatetus, vuorokauden aika ja ja ja... Turha siitä siis stressta. Hyvä olo ykköstavoitteeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti