Kolme viikkoa takana! Tähän päivään lupasin itselleni, että saan lopettaa ruokien ja kalorien kirjailun, mutten taidakaan sitä vielä tehdä. Se pitänee mut kohtuuhyvin ruodussa. Tähän kolmeen viikkoon on mahtunut oikeastaan 19 hyvää päivää ja 1 huono. Ei huono siis! Syömiset on olleet aika runsaasti kasvispainoitteisia ja olen koittanut niitä kaikille aterioille saada ympättyä. Ruisleipää on ehkä kulunut hieman toivottua enemmän ja siinä voisi petrata. Protskuja olisi myös hyvä saada vielä lisää! Ruuat on olleet kovin samanlaisia, mutta noudatan sokeripommikirjan neuvoa: On ihan sama vaikka söisit joka päivä samaa ruokaa, kuhan se on oikeanlaista ruokaa! Ruokamäärissä on petrattavaa ja alle 1500 kalorin päiviä ei saisi tulla kovinkaan paljoa.
7 jumppaa kolmeen viikkoon ja tietysti raksatyömaalla huhkimiset. Mutta ei voi kehua, pitäisi ehdottomasti saada lisää liikuntaa viikkoihin. Liikunnat on koostuneet muokkaus, pumppi, steppi, 2*spinning, kahvakuula ja pallojumppa. Ihan kohtuullisesti sekä lihaskuntoa että aerobista, mutta liikuntamääriä pitäisi saada isommiksi. Jos neljänä päivänä viikossa ehtisi liikkua, vaikka 2*aerobinen ja 2*lihaskunto, niin oisin ihan tyytyväinen. Mulla ei tämän liikunnan suhteen ole suuria tavoitteita enkä mä osaa tehdä tästä kovin tavoitteellista. Personal traineria olen joskus harkinnut, mutta ainakaan nyt ei rahatilanne oikein anna periksi. Mun liikunnat onkin ennemmin sellaista hyvän olon hakemista, niskajumien ennaltaehkäisyä, kiinteymistoiveita ja kunnon sekä jaksaminen parantamista. Mä en ole ottanut selvää, miten kannattaisi liikkua tai mistä olisi eniten hyötä. Mistä ehkä jopa haittaa. Menen aika fiilispohjalta ja liikun sillä tavalla, kun haluan liikkua. Mua ei saa kävely- tai juoksulenkeille, ne tuntuu niin pakkopullalta. Tykkään ryhmäliikuntatunneista ja niille menen mielelläni, joten niillä käyn. En tiedä, muuttuuko tämä liikunta jossain vaiheessa enemmän tavoitteelliseksi ja harkitummaksi. Mutta niin kauan, kuin mennään edes hyvä-fiilis-pohjalla, niin se on parempi kuin sohvalla makoilu ;)
Fiilikset on kolmessa viikossa vaihdelleet aikalailla, alkuun mielitekoja oli paljon ja herkut pyöri kovasti mielessä. Se helpottui jo viikossa ja vaikka ne nyt herkkupäivän jälkeenkin ovat pyörineet mielessä, niin eivät yhtä pahasti kuin ihan alussa. Telkkari- ja lehtimainokset ihanista suklaista tmv. saavat kyllä veden kielelle ja pystyn kuvittelemaan, miten ihanilta ne maistuisivat. Selkeästi olen huomannut, että harmissani, väsyneenä ja stressaantuneena on tehnyt enemmän mieli hyvää. Ja olen jotenkin itselleni armeliaampi silloin, että voishan sitä nyt vähän suklaata ottaa, kun on niin huono fiilis. Mutta onneksi en ole tuohon sortunut. Kyllä se on muullakin tavalla helpottanut eikä jälkikäteen ole ollut morkkista! En mä voi kieltää, etteikö mulla oikeastaan koko ajan olisi sellainen pieni nykinä sisällä, joka miettii suklaakakkuja ja karkkipusseja, että miten ihana ois mennä kauppaan, kerätä kori täyteen ja linnoittautua telkkarin eteen rauhassa. Enkä mä oikeastaan edes keksi mitään täydellisen hyvää syytä, miksen mä nyt voisi yhden päivän ajan tehdä niin. Ainoa syy, jonka keksin on se, että se ei jäisi siihen yhteen päivään. Olenhan mä ollut oikeasti paaaaljon energisempi, tarmokkaampi ja toimeliaampi nämä kolme viikkoa, kuin sokeripöhnässä ollessa. Mutta en mä silti koe, että tästä liikkumisen adrenaalinista ja hyvästä kevyestä olosta olisi vastukseksi herkkujen aiheuttamalle ihanalle rentoutuneelle fiilikselle. (Tai sille, mitä se on syömisen aikana. Sen jälkeisen fiiliksen tämä tietysti voittaa mennentullen). Mutta ehkä vielä joskus... Ei vielä kuulukaan kaiken mennä helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti