Päivä 20

Aamupala: Rahkajogurttiluumusose kahdenkymmenennen kerran. Mutta ei se vielä suuremmin kyllästytä.

Palaveri alkoi aamulla ja loppui puoli kaksi. Tässä vaiheessa oli jo niin hirveä nälkä, että silmissä melkein heitti.

Lounas: Iso jauhelihapihvi, salaattia, tomaatti, kukkakaali, kaali, kaksi ruisleipää margariinilla ja piimälasi.

Välipala: Yksi omena

Töiden jälkeen olin 45 minuutin pallojumpassa, se tuntui ihan kivasti jaloissa ja käsissä, vaikkei kovin raskas ollutkaan. Hyvä fiilis tuli, kun pääsin taas liikkumaan parin päivän tauon jälkeen. Treenissä oli energiaa, johtuiskohan parin päivän isommista ruokamääristä.

Illallinen: Jauhelihapihviä (sekä töissä että kotona samana päivänä), kukka- ja parsakaalia sekä porkkanaa.

Iltapala: Kaksi ruisleipää margariinilla ja juustolla. Omena.

Tänään siis pääsin hyvin taas rytmiin, ruokailun ja liikunnan suhteen. Toivottavasti mennään hyvällä tsempillä koko viikko. Pakko se on kuitenkin myöntää, että tänään on sitten herkut pyörineet mielessä enemmän ja vähemmän. Teki mieli vaaleaa leipää, pullaa ja ennenkaikkea suklaata! Mietin itsekseni taas, että jos tänään vielä söis. Ja huomenna sit vasta aloittaisi uusiksi. Ettei se yksi päivä haittaa. Etten ole niin lihava, ettenkö nyt voisi vähän herkutella. Ja kun mun kerran tekee mieli! Koitan saada sen toisen äänen päässäni puhumaan kovempaa, sen joka tietää, etteivät ne herkut tuo kuin muutaman minuutin hyvän olon ja se loppuu siihen. Että se tietää, kun annan pirulle pikkusormen, niin se on jo vienyt koko käden. Ettei se jäisi tämän illan suklaapatukkaan vaan vaihtuisi huomenna levyyn. Ylihuomenna se olisi jo levy suklaata ja jäätelölitra. Sitten seuraavana päivänä se oli levy suklaata, jäätelölitra, pizza ja pullaa. Koska pitäähän sitä nyt "viimeisen kerran ikinä" syödä vielä niitä lempijuttuja, kun sitten alkaa taas kuuri. Tämä on se, mistä haluan eroon. En halua niin paljoa edes eroon näistä kiloista tai jenkkakahvoista, kuin mitä haluan tuosta kierteestä. Haluan voida joskus syödä suklaapatukan ja päästä sen jälkeen taas rytmiin. Vielä en siihen pysty todellakaan vaan saan taistella taas monta päivää, jotten lankeaisi herkkuihin, kun viikonloppuna niitä söin. Pari viikkoa taas ja toivottavasti vähän helpottaa... Opinkohan joskus?