torstai 14. helmikuuta 2013

Liikunnallista elämää..

Suhteeni liikuntaan on aika kaksipiippuinen. Olen aina jossain määrin liikkunut. Pienenä harrastin aktiivisesti joukkuevoimistelua ja tanssia. Teini-iässä liikkuminen jäi muutamiksi vuosiksi, kunnes lukiossa löysin kuntosalien jumppatunnit. Opiskelujen alkaessa rahat eivät riittäneet kuntosalien kuukausikortteihin ja seurustelun myötä kotona nyhväämien lisääntyi muutenkin. Siinä meni 3-4 vuotta aika vähällä liikunnalla, kunnes alkoi se lähes 30 kilon karistuprojekti. Sen aikana kulutin kuukausikorttia hyvin ahkerasti, jopa 5-6 kertaa viikossa. Sen jälkeen jojoiluperiaatteella on menty niin syömisessä kuin liikunnassakin. Olen mässäilykausina liikkunut en-yhtään ja laihdutuskausina sopivasti (2-5 kertaa viikossa).

En ole koskaan pitänyt ulkoilusta enkä koe olevani ulkoilmaihminen ylipäätään. En tykkää kävelylenkeistä, juoksusta, hiihdosta tai pyöräilystä. Lasten kanssa ulkoilen vain pakosta. Teininä pidin kovasti laskettelusta ja siitä voisin kuvitella yhä pitäväni, muttei se pienten lasten kanssa Etelä-Suomessa ole kovin helppo ratkaisu liikunnan lisäämiseen. Kartan myös hyötyliikuntaa eli en kävele kauppaan tai pyöräile töihin. Enkä tarvitse mitään happihyppelyjä ylipäätään. Voin helposti oleilla sisätiloissa koko päivän, mikä joillekin ihmisille on kauhistus.

Tykkään erilaisista jumpista; muokkauksista, bodypumpeista, circuitista, zumbasta, combatista ja mitä näitä nyt on. Spinning-tunnille olen ollut menossa jo pitkään. Kuntosalilla en saa mitään irti itsestäni ja tarvitsisin siihen aikalailla ohjausta muutenkin. Personal trainer olisi kyllä kiva, mutte epäilen, ettei taloudelliset rahkeet riitä tällä hetkellä siihen.

Mä toivoisin kovasti, että innostuisin myös ulkoliikunnasta ja haaveilen siitä, että liikunnasta tulisi osa elämäntapaa. Mä haluaisin noiden jumppien ohella innostua koko perheen urheilusta. Että me voitaisiin tehdä lasten kanssa hiihtoretkiä, kävelyretkiä, vaikka geokätköilyä ja luisteluhetkiä. Eikä ne tuntuisi pakkopullalta vaan olisivat kiva yhteinen harrastus. Onko joku muu joka ei tykkää olla ulkona? Onhan sekin nyt hieman erikoista, että joku ei tykkää olla pihalla? Ehkä mä olen kummajainen, mutta toivotaan, että tälläinen kummajainen oppisi siitä nauttimaan. Kovasti ainakin haluaisin. Ja haluaisin oppia siihenkin, että lähikauppaan lähtiessä en istuisi ratin taakse vaan pyörän selkään. Tai hakisin lapset päiväkodista kävellen enkä autolla.

Tällä hetkellä liikunta on siis lähinnä kuntosalin jumpilla käynti. Eniten käyn muokkausjumpissa, joten aerobista puolta pitäisi saada lisää. Se spinning esimerkiksi toimisi tosi hyvin. Pelkään vaan, että en jaksakaan sitä. Että se on kauhean raskasta. Mutta kai siellä himmailla voi, jos siltä tuntuu?  Koitan päästä kolme kertaa viikossa liikkumaan, mutta olosuhteiden pakosta se ei aina toteudu. Silloinkin voisi tehdä kotijumppaa ja lisätä sitä hyötyliikuntaa. Koitan seuraavan viikon ajan lisätä aktiivisuuttani edes sitten sisällä, jos ei muuten. Se olkoon tulevan viikon haasteni, nyt kun on jo viikko mennyt ilman sokeria! Ei siis hissin käyttöä tai makoilua sohvalla. Ja miellään ainakin se kolme jumppaa, joista yksi olisi se spinning =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti