Päivä 1

Hirveästi olisi kirjoitettavaa tavoistani, historiastani, elämästäni... Siitä, miten tähän tultiin ja miten tästä toivotaan päästävän eteenpäin. Haasteista, joita projekti tulee kohtaamaan. Ja siitä, miten tämä projekti viedään läpi. Mutta aloitetaan nyt ensin päivästä yksi.

Ruokapäiväkirjaan koitan kirjailla ajatuksia syömisestä, ne itse syömiset ja syömistilanteet. Näiden yli voi halutessaan hypellä, koska sisältävät lähinnä tajunnanvirtaa. Jospa näistä löytäisi itse jotain uutta ajan kanssa.

Aamu:
Olo väsynyt ja hieman huonovointinen. Illalla tuli yllättäen vedettyä taas "ne viimeiset" pizzan palat ja suklaapatukat. Toisaalta toiveikas, onnistuisinko tällä kertaa? Olisiko nyt se hetki, jota myöhemmin muistelen sinä aamuna, joka oli käännekohta. Aamu, jolloin ei alkanut päivän, viikon tai kuukauden pituinen laihdutuskuuri. Vaan se aamu, jolloin alkoi uudenlainen elämä, uudenlainen ajatusmaailma ja lähestymistapa. Tai ainakin uudenlainen pyrkimys noihin asioihin. Toivo elää, mutta luottamus ei itseasiassa ole kovin korkealla. Se on aika matalalla. Mutta jospa kuitenkin.

Aamupaino: 76,3 kg
Vyötärön ympärys: 88 cm
Rinnan ympärys: 90 cm
Lantion ympärys: 106 cm

Aampulan söin yksin kera aamun lehden. Ruokaa syön harvemmin ihan vaan siihen keskittyen. Lehti, televisio tmv. on lähes aina seurana. Perheen kanssa syödessäkin saatan selailla lehteä. En tykkää siitä tavasta. Mutta se rentouttaa, kun syö ja lukee lehteä. Eri tavalla kuin että pelkästään syö. Teeman kulhollinen rahkaa ja maustamatonta jogurttia. Purkki luumusosetta. Se on kuivattua hedelmää ja se sisältää tapiokatärkkelystä. Se kuulostaa siltä, että sitä en saisi välttämättä syödä. Pitää keksiä jogurtin ja rahkan joukkoon jotain muuta. Kesällä marjoja. Miksei talvellakin, vaikkei ne kovin hyviä pakastettuina olekaan. Onkohan mummi laittanut meidän pakastinmustikoihin sokeria? Todennäköisesti. Pitää joka tapauksessa keksiä varmaan jotakin muuta. Ennemmin söisin leipää, mutta koska koitan vähentää päivittäisiä hiilarimääriä, niin valitsen rahkan.

Lapset tarhaan ja töihin. Paleltaa ja väsyttää. Ei jaksaisi tehdä töitä. Ei kiinnosta, ei huvita ja haluaisin kotiin nukkumaan. Lounastaukoa odottelen. En niinkään ruuan vuoksi kuin tauon vuoksi.

Lounas: Työkavereiden kanssa työpaikkaravintolassa. Söin lautasellisen salaattia, kurkkua, kaalia, porkkanaa ja lihakeittoa. Lisäksi kaksi pienehköä ruisleivänpalaa becelillä. Kaksi lasia vettä ja omena. Ruoka oli ihan hyvää ja työkavereiden kanssa oli mukava jutella. Miellyttävä ruokailuhetki. Söin sopivan annoksen. Ruokailun jälkeen olo oli ihan hyvä, suht täynnä oleva ja miellyttävä. Ei mitenkään ähky. Väsyttää edelleen vähän.

Iltapäivä sujui kohtalaisen pirteissä merkeissä ja työn touhuissa. Muistin juoda jopa puoli pullollista vettä.

Välipala: Mukillinen teetä ja viili työpöydän ääressä. Nälkä ei ollut, mutta pitää koittaa syödä säännöllisesti, ettei sitä tulisikaan. Viili on pahaa ilman sokeria, mutta ehkä siihenkin tottuu. Mieli tekis mennä jumpalle, mutta tänään ei pysty, kun mies ei ole illalla kotona ja pitää hoitaa lapsia. Mutta mikään ei estäisi niiden kanssa ulosmenoa ja se olisi itseasiassa kaikille osapuolille vaan hyväksi. Mutta nyt ei ainakaan ajatus houkuta, ehkä pitäs vaan pakottaa itsensä.

Illallinen:  Kotiintullessa väsytti ja teki mieli ottaa päikkärit. Mutta pakkohan sitä ruokaa oli taas tehdä, joten kanan filepihvejä ja pakastevihanneksia vedin sekä lasillisen vichyä. Nälkä oli, mutta ei tehnyt mieli kuitenkaan tuota. Ruuan jälkeen tuli enemmänkin mielitekoja. Lapset olivat tosi huonolla tuulella, karjuivat eivätkä suostuneet syömään. Se siitä rauhallisesta ateriasta ja luin lehteäkin samalla, kun söin. Ajattelin tiskejä laittaessa, että kun saan nuo lapset nukkumaan, niin haluaisin kaivaa kaapin perältä tummaa suklaata ja pistää televisiosta pyörimään jotain mukavaa. Kaipaisin ihanaa rauhallista iltaa kera herkkujen ja olisin jopa ansainnut sen. Tai muun pää olisi ansainnut sen. Mun muu kroppa ei. Se ansaitsisi parempaa ruokaa, terveellistä ja hyvää polttoainetta. Mutta mun pää huutaa sokeria, herkkuja... Ei ilman niitä pysty rentoutumaan, rauhoittumaan, nollaamaan tätä päivää.

Väsyttää ja ärsyttää. Kiukuttaa se, ettei menty ulos ja että lapset tappelee koko ajan. Ehkä vähän tylsistyttääkin. Pyörin netissä, vaikka pitäisi pestä pyykkiä. Pari suklaapalaa parantaisi fiilistä, mutta siihen en sorru. Olo on liian väsynyt ja kello liikaa ulkoilulle, mitä kivaa voi keksiä herkkujen korvikkeeksi tälläisenäkin iltana? Ei mitään... Voi plääh.

Ilta: Lapsille annettu iltapalat, pesty hampaat, vaihdettu yökkärit, luettu satu ja pienempi on nukkumassa. Isompi tekee puuhakirjoja. Rauha maassa ja olen itsekin jo pedissä. Kirjoittelen tätä, katselen televisiota ja syön iltapalaa. Kaksi ruisleipää margariinilla ja juustolla sekä vichyä. Iltapala on päivän paras ruokailu ja sen saa aina tehdä rauhassa omassa sängyssä ja tehdä jotain mukavaa samaan aikaan. Tämäkin on kyllä sellainen tapa, josta haluan eroon. Ruoka vain ruokapöydässä ilman muita virikkeitä. Mutta sitten aikanaan, ei kaikkea kerralla.

Eka päivä illassa, kohta painun nukkumaan. Olen tyytyväinen itseeni, että tämä päivä sujui hyvin eikä mielitekojakaan ollut liiaksi. Olo oli koko päivän tosi väsynyt eikä mistään oikein meinannut tulla mitään. Päivä oli myös töissä sekä kotona aika raskas eikä kaikki sujunut kuin tanssi. Illalla koin antsaisevani herkutteluhetken raskaan päivän päätteeksi, mutta mieliteko ei kääntynyt teoksi. Huomenna uuteen päivään ja perjantai; herkkupäivä vielä tiedossa. Mutta ei minulle.