Liian vähän ja liikaa

Tämä on juuri yksi mun kompastuskivistä. Syön liian vähän tai sitten syön överisti liikaa.

Aina kun lopetan herkkujen syömisen, niin mä syön liian vähän. En tiedä, oisko osasyynä se, että meillä syödään perusterveellisesti muutenkin. Ei mun ylipaino ole tullut ruualla mässäilystä (tottakai pahimpien putkien aikana menee hampurilaisia ja pizzoja, mutta pääsääntöisesti) eikä mulla ihan hirveästi petrattavaa ole esim. kasvisten käytössä tai vaalean leivän vaihtamisessa tummaan tmv. Ne asiat on olleet aina aika hyvällä mallilla, mutta niiden päälle tuli se extramäärä herkkuja. Niitä napsin niin, että varmaan myös väheni tuo perusterveellinen kotiruokakin. Tuli herkuilla täytettyä mahaa ja syötyä vähemmän sitä normaalia ruokaa. Nyt kun ei herkkuja saa eikä napsi ylimääräisiä, niin ruokamäärät on tosi pienet. En mä jotenkin pysty syömään sitä tavallista ruokaa kauhean paljoa. Ei tee mieli yhtään santsata tmv. Ehkä mä olen niin surkea kokkikin, etten edes osaa tehdä mitään sellasta gurmeeta, mitä tekis mieli ottaa lisää. Perusterveelliset yksinkertaiset kotiruuat (erityisesti ilmaan pastaa, riisiä, perunaa) on ihan jees, mutta ei ne mitään herkkua ole. Ne on sitä polttoainetta, jolla porskutetaan eteenpäin. Niin kait sen kuuluisikin olla, mutta ois se kiva nauttia syömisestä. Mä en nauti niiden syömisestä. Herkkujen syömisestä mä nautin... Näinhän se on.

Aina näiden kuurien aikana mun energiamäärät tippuvat alas ja porskutan kuuria sisulla eteenpäin, kunnes jossain vaiheessa iskee nälkä. Sellainen nälkä, että otan vähän pastaa, sitten vähän lisää leipää, lisää pastaa, lisää leipää... Hetken päästä lisään merkittävästi hedelmiä, ruissipsejä, pähkinöitä... Eikä kauaakaan, kun ollaan sokerittomissa karkeissa, xylitolilla makeutetuissa sisuissa ja siitä on lyhyt matka myös mehujäihin tai sokerittomiin jäätelöihin. Sitten kaappiin alkaa tulla pepsi maxia ja yhtenä päivänä sitten oikeaa suklaata. Siitä alamäki on alkanut ja yksi suklaapatukka vaihtuu levyyn. Sitten se vaihtuu yhteen suklaalevyyn, yhteen karkkipussiin ja litraan jäätelöä. Sitten näitä "viimeisiä herkkupäiviä" vietetään seuraavaan maanantaihin tai seuraava kuun alkuun. Kunnes otetaan taas itseä niskasta kiinni ja aloitetaan syömään oikein. Eli liian vähän, melko rasvattomasti ja ilman hiilareita. Aikansa menee hyvin ja sitten taas... Pyörä pyörii. On pyörinyt jo vuosia.

Mä unelmoin sellaisesta elämästä, että mä söisin perusteerveellisesti aina ja liikkuisin sopivasti. Mutta meillä voisi olla lauantai-iltana vähän karkkia elokuvaa katsoessa. Tehtäisiin lasten kanssa hiihtolenkki ja nautittaisiin eväskaakaot ja laskiaspullat. Synttäreillä söisin palan kakkua ja muutaman keksin. Kun käytäisiin ulkona syömässä voisi syödä jälkiruokaa. Nyt mä hiihtäisin vaan, jotta saisin sen pullan ja pääsisin sen jälkeen kaupasta hakemaan lisää pullia tai suklaata. Jos söisin elokuvissa karkkia, niin tasan varmasti hakisin kotiin sitten pizzan ja lisää karkkia. Miksi ei voi nauttia herkuista kohtuudella ja tilanteissa, joihin ne kuuluu. Mä pelkään, etten mä opi ikinä koskaan kohtuutta ja mä joudun elämään joko täysin ilman herkkuja tai tälläisessä oravanpyörässä lopun ikääni. Miksi ihmisen täytyy olla tälläinen?

Onko teitä muita?